Dokumentit

Ykkösdokumentti: Suomi tuli Saamenmaahan

Julkaistu torstaina 03.02.2011 2 58

Saamelainen Kirsti Länsman vietiin kuusivuotiaana ummikkona suomalaiseen sisäoppilaitokseen kasvamaan hyväksi suomalaiseksi. Hän ei enää koskaan palannut asumaan kotiinsa Angeliin.

TV1 sunnuntaina 6.2. klo 21.10

Saamelaisten suomalaistamisesta on vaiettu vuosikymmeniä.

Sotien jälkeen Suomessa alkoi jälleenrakennuksen aika, uuden Suomen aika, jonka mottona oli "yksi kansa, yksi kieli, yksi valtio".

Saamelaiset lapset otettiin pois kotoa tutusta piiristä ja pistettiin asuntolakouluihin oppimaan suomalaisiksi suomen kielellä.

Tuon ajan arvostuksen mukaan saamelaisuus oli villiä ja suomalaisuus sivistystä.

Tämä aika on jättänyt syvät haavat saamelaisiin. Monet "unohtivat" oman äidinkielensä, oman kulttuurinsa ja ryhtyivät suomalaisiksi.

Kirstin ikuinen koti-ikävä

Kirsti Länsman joutui pienenä tyttönä 70-luvun alussa Inarin Riutulaan suomenkieliseen asuntolakouluun, vaikka hän ei puhunut sanaakaan suomea.

Koulun ja asuntolan suomalainen työväki välitti pienille koulutulokkaille omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielen puhumista rajoitettiin tunneilla ja välitunneilla, ja asuntolassakin varottiin kielen käyttämistä henkilökunnan kuullen.

Omien sanojensa mukaan Kirstistä tuli suomalaisen koulutuksen ansiosta puolikielinen, jolla on ikuinen koti-ikävä. Kun hän kuusivuotiaana lähti kotoaan, ei hän enää koskaan palannut sinne asumaan.

Dokumentti seuraa Kirstin asuntolakoulukokemuksen kulkua ja sitä, mitä hänen saamelaisuudelleen suomalaisessa vaikutuksessa kävi.

Heitetty opettajiksi

Ville Hallikainen on Riutulan suomalaisten opettajien Helmi ja Eero Hallikaisen poika. Ville syntyi Riutulaan ja kävi siellä alakoulunsa vanhempiensa opetuksessa.

Elokuvassa Ville kertoo vanhempiensa näkökulman siitä, kuinka nämä kaksi opettajaa ikään kuin heitettiin Etelä-Suomesta Inariin opettamaan.

Opetussuunnitelmat olivat ylhäältäpäin annettuja, eikä niissä huomioitu saamelaisia juuri millään tavalla. Hallikaisille koulutus oli kuitenkin tärkeää, ja he tekivät lopulta elämäntyönsä Riutulassa.

Saamen kielen puolustajat

Dokumentissa esiintyvät Matti Morottaja (kuvassa) ja Iisko Sara aloittivat itse koulutaipaleensa 40-luvun lopulla, jolloin saamelaisuus oli häpeäksi.

He kuuluivat eturivin saamelaisvaikuttajiin, jotka alkoivat 60-luvulla hakea julkisuutta saamelaisasioiden parantamiseksi.

Morottaja ja Sara nousivat puolustamaan saamen kieltä ja kulttuuria, niin että viimein Suomessa herättiin siihen, että täällä oli olemassa sellainen alkuperäiskansa kuin saamelaiset, jolla oli omat kansalliset ja kielelliset tarpeensa.

Ohjaaja: Anja Ahola, Ylelle tuottanut: Ima filbma- ja sátneduodji, tuottaja: Pentti Väliahdet YLE Asia

Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta.

Iisko Sara ja Matti Morottaja kävivät Kemijärven seminaarin ja valmistuivat sieltä opettajiksi. He eivät hävenneet saamelaisuuttaan, vaan ryhtyivät toimimaan kielensä ja kulttuurinsa puolesta.

Suosittele58 Suosittelee

Asiasanat:

Kommentit

Hyvä että joku uskaltaa avata julkisesti näitä karmeita tapahtumia. Kiitos Kirstille!!! Olen mennyt kouluun v.1966 Outakoskelle. Isä ja äiti vei meidät kolme, iso-siskoni, -veljeni ja minut veneellä tenoa pitkin. Jäimme asuntolaan, äiti ja isä lähti saman tien takaisin kotimatkalle. En muista muuta niistä ajoista kuin sen että iso-sisko sanoi että en saa lutkuttaa peukaloa niin äänekkäästi illalla ettei aleta kiusaamaan. Minulle oli niin valtava muutos, että aloin imeä peukaloa ja olin ahdistunut. Perustarpeista; läheisyys, tunteet, hyväksyminen jne jäivät, ei asuntolan tädit pitäneet sylissä. Kuljimme likaisissa vaatteissa,en muista, että meidän vaatteista olisi joku huolehtinut.Kun koulu alkoi syyskuussa, seuraavan kerran päästiin kotiin joululomalle, Reistin Norjan vuonohevosen kyytissä mentiin talvipakkasella se 40 km, mutta se kotiin pääsy oli jo pienen lapsen mielessä muuttunnut vieraaksi. Opettajana Outakoskella oli umpisuomalainen nainen, joka määräsi minut toisella luokalla nurkkaan kun en osannut lukea seitsemää veljestä sujuvasti.
Veljeni karkasi pariin otteeseen kun häntä kiusattiin ja hän loukkaantui pahasti. Saame oli ainoa kieli siihen asti kun menin kouluun ja sitten siitä ensimmäisestä koulupäivästä lähtien minun piti ottaa suomen kieli käyttöön.
Elin kuin sumussa nuo kaksi ensimmäistä vuotta en juurikaan pysty niistä poimimaan mitään positiivista. Me sisarukset vaihdettiin koulua, minut siirrettiin Utsjoelle kun menin kolmannelle luokalle, sisko ja veli meni Inariin kansalaiskouluun. Utsjoella oli inhimillisempi opettaja ja asuntolaoloihin olin jo sen verran tottunut että siellä oloajoista muistan joitakin positiivisiakin asioita. Näiden kokemuksien jälkeen on elämä ollut levotonta, en tiedä missä koti on. Kunnianhimo on valtava ja näyttämisen halu, että en ole huono. Mutta kyllä siitä ajasta on pysyvät jäljet. Toivon että ne joskus kerätään kirjaksi, koska tiedän että koltilla vasta vaikeaa olikin. Kiitän Kirstiä ja toivon hänelle mukavaa elämää kaikesta huolimatta, kyllä elämä kantaa:)

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tietääkö kukaan, mistä tämän DVDn saisi ostettua?

– Anonyymi (ei varmistettu)