Runoraadin 4.12. runot

Julkaistu keskiviikkona 25.11.2009 5 10

Lue runoraadin runot etukäteen niin voit olla raadin kanssa tiukemmin samaa tai eri mieltä. Pidä oma esiraatisi ennen ohjelman ulostuloa tai raadita runot uudestaan koulussa, kotona tai työpaikan pikkujouluissa.

Hae runokokoelmat kirjastosta ja lue runot osana kokonaisuutta.

Autopilotti
KAISA IJÄS
Siskot, veljet, Teos 2009

Kuvittele leveyspiiritön, rikkomaton ilmatila, jossa mystiset intervallit.
Kuvittele nuoruus kuin autopilotti, joka tahraa ohjaamon biologialla.
Kuvittele koordinaattien menetys, jossa nainen ja mies juoksevat
hidastettuna kielentakaisesta huoneesta kohti utopiaa:
                   luurangot tanssivat helvetillisesti nauraen
                   ja lihat kuin sanat romahtavat
                                     askel askeleelta muodostaen kirjaimia
                                                       ja morfisia varjoja.
Huoneessa kielentakaisen yllä roikkui ikiaikainen jäätikkö, jonka
sulaessa he suutelivat lasista votkaa, kädet solmiutuivat
kahdeksikkoon ja nurkassa muinainen bardi päästi ilmoille
epävireiset säkeensä:
sitä kitaraa kai vitutti, että he olivat rakastuneita

Hullaannuta minut taas …
JOUNI HYNYNEN
Mies katoaa, Like 2009

Hullaannuta minut taas
älä unohda minua sohvan pohjalle
tv:n ääreen
katsomaan jotain vitun Huumaa
tai muka hauskaa kesäsarjaa

Hae lisää viiniä
ja keikuta persettäsi niin
että minun on pakko panna sinua
ja tehdä sinusta laulu
ylistys, jota parikymppiset pojankollit
hoilaavat nakkikioskijonoissa
sinapit tai oksennukset rinnuksilla
nenät veressä

Vaikka lauluntekijän rakkaus joskus näyttääkin
grillin edustalta neljän jälkeen aamuyöstä
älä silti koskaan lakkaa olemasta nainen

Keikuta sitä persettä
ja tee minusta mies

Kirjopesu
OUTI MÄENPÄÄ
Naarassika, Wsoy 2009

Hän sulloi sen pesukoneeseen.
Miehensä.

Se oli vähän likainen, keskeneräinen,
jotenkin kyvytön keskustelemaan.

Ensin jalat,
sitten takapuoli, selkä.
Hartiat jumitti. Mutta meni.
Pää viimeiseksi.
Seksi. Siksi. Se tökki.
Hän oli väsynyt.

Ei laittanut
kiehuvaa ohjelmaa.
Mutta kumminkin.
Kirjopesi. Valkaisi.
Virutti ja vääristi.

Sitten hän istui,
omaan aikaansa.
Kuunteli koneen pyöritystä.
Oman aikansa.

Ohjelma loppui.
Luukku auki.
Mies ulos.
Se vähän tärisi.

Kuten aina
kun hän halusi puhua

ihmissuhteista.

Joseph Severn
VESA HAAPALA
Termini, Otava 2009

Kuten runous oli ansa ehkä minäkin silloin olin jonkin tulevan isä tai äiti. Kuten
Espanjalaiset portaat, joiden juurta Keats kalusi palatessaan Clarkin praktiikalta.
Siellä hän messusi, itki, käveli ympyrää ja sysi sanoja travertiinikaiteessa roikkuen.
Oi täinen henki, yhä liikut kalanliman tahrimilla toreilla ja etsit makkaran
tähdettä, mikset lahjoita meille juhlavaa sarjaa, joka tähän kuuluu, minä otan sen
kyllä vastaan! Ja Fontana della Baraccia, marmorin kirjoma metafyysinen laiva
purskahti paperille ja ui kohti erämaata oodit kainaloissaan. Ja edessä, keskellä
maan autiutta profetian kaltaiset epäsikiöt, kalloissa puolet leukaa, puolet veristä
kalvoa, katkenneita suonia, luita, kaikki ne tulevan Spagnan kulmilla notkuvat,
kuin yhdestä suusta rap-kuninkaat, housuihinsa kusevat saurukset, discopöhöt
armaneissaan ja hobo-chicit, koko kitsin mustaama kokko elämän rääppiäispöydän
viime lieskassa

                 Tulkoon synkkä vesi, hyvä niin.
me suistamme tieltämme jokaisen varjon joka tätä haadesta asuu, Rooma hehkuu
                                                                                          ja on viimein meidän

Tanssii tähtien kanssa
JUHA SIRO
Satakieli! Polyfonisia runoja, Like 2008

Aluksi ihminen syntyy,
sitten se elää – kunnes
joidenkin havaintojen mukaan rakastuu
ja aivan lopuksi kulkee jonnekin
kuoleman siivellä,

mutta hilkkua ennen
sanoo Jenny S.
”Minulla on sellainen tavoite,
että voisin olla aivan arvaamaton vanhus.”

Kuva on ylivalottunut, mutta voi!
miten kaunis nainen on,
ilme kuin kasvojen muotoinen rukous
ja hymy siitä karannut omille teilleen.
Ja myönnettävä se on:
matkaa tehdään ajattelemalla
ei kävelemällä.

Runoraadin nettisivut