kolme pappia. vähän paljon + kolme suurten ikäluokkien edustajaa. vähän paljon + puoli tuntia puolestatoista. ihan riittävästi = aika aito maaperä suumalaisen sielunmaiseman kuvaamiseksi ja vastaukseksi juuri noihin sinun lähtökohtiisi. oletettavasti muista lähtökohdista on muuta(kin) sanottavaa. me miähen kanssa kiitämme.

– hilkka o (ei varmistettu)

"ÄLÄ PELKÄÄ" on lyhyt ja iskevä. Siinä on yksi olennainen virhe, se on vain käytännössä mahdoton toteuttaa. Pelko on fysiologista. Väittäisin kärjistäen,että on kahta ihmistyyppiä, jotka eivät pelkää; psykopaatteja ja idiootteja. Tunne-elämältään terve ihminen pelkää, kun pelottava tilanne tai uhka on päällä.
Jos tämän tunnistaa, voi pelkoa hallita. Rohkea ihminen ei lamaannu, vaan toimii pelon tunteesta huolimatta. Toiminta saa pelon väistymään taka-alalle.
Minä muotoilen käskyn näin. ÄLÄ ANNA PELON HALLITA ELÄMÄÄSI.

Jatketaan keskustelua!

– Pekka Patjas (ei varmistettu)

Korjaus äskeiseen. Jäi pois sana myös. Siis lause kuuluu; Pelko on myös fysiologinen.

Pekka Patjas

– Pekka Patjas (ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta, idea on erinomainen!

Parasta antia eivät kuitenkaan välttämättä ole ohjelmassa muotoillut "käskyt" sellaisinaan, vaikka niihin paljon viisautta ja kokemusta kiteytyykin. Vieläkin tärkeämpinä näent ne omakohtaiset ajatusprosessit ja pohdinnot, joita katsojissa viriää ohjelman teemoista. Nuotiokeskustelua seuratessa katsojan oma mieli pyrkii vastaamaan esille nostettuihin kysymyksiin ja näin ohjelma johdattaa katsojan tunnistamaan omia ongelmiaan ja etsimään niihin uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja.

Häpeäkeskustelussa jäi mielestäni käsittelemättä eräs tärkeä puoli; tunnoton ihminen ei häpeä. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että häpeä toimii väärän teon tai toiminnan tunnistamisen signaalina.
Kun ihminen häpeää, hän tietää tai uskoo toimineensa väärin ja se osoittaa hänessä olevan tallella jonkinlaisen moraalin, joka on luonnollisesti positiivinen havainto muutoin negatiivisen tunteen keskellä. Häpeävä saattaa parhaassa tapauksessa lohdukseen huomata, ettei hän olekaan "läpimätä" ja että on toivoa paremmasta.

Rauski

– Rauski (ei varmistettu)

Maailmassa on neljä kulttuurista suuntaa. 1) Yksilöllisen syyllisyyden kulttuuri, 2) Yhteisöllisen häpeän kulttuuri, 3) Yhteisöllisen häpeän kulttuuri ja 4) Yksilöllisen häpeän kulttuuri. Suomi on yksilöllisen häpeäkulttuurin maa. Häpeän sytystylanka pannaan palamaan lapsena, kun lapsen vuorovaikutustarpeeseen ei vastata. Tilanne jatkuu koulussa ja etenee työelämään, jossa johtajat ja työntekijät elävät eri maailmaa. Kauppakamarin yrityskulttuuritutkimuksesta käy ilmi, ettei vuorovaikutus työpaikoilla toimi. Suomalainen johtaja ei vastaa työntekijöiden vuorovaikutustarpee-
seen. Oikeudesta tietoon suomalainen työelämä ei tunne. Työntekijät saavat usein tietää yrityksen
tilasta vasta, kun ollaan yt-neuvottelutilassa. Esim. metsäteollisuuden alasajoissa on käynyt ilmi,
että työntekijät ovat paiskineet alipalkattuina töitä useita vuosia luullen, että tällä uhrauksella he
pitävät yrityksen pystyssä. Häpeä on kamala, kun irtisanomiset toteutuu; eikä siitä sielu selviä
koskaan,vaikka saisi traumaterapiaa.
Ohjelmassa liikuttiin abstrakkisella tasolla ilman kosketusta ihmisten häpeän elämismaailmaan.
Jos häpeästä olisi ollut puhumassa laitapuolen kulkijat, syrjäytetyt ja syrjityt olisi (tai joku joukossa)
olisi tunnelma ollut todellisempi. En tiedä tunsivatko keskustelijat häpeää; vähän vaikutti siltä.

– Juhani Räsänen (ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe, mutta, mutta...Terhi Pursiainen otti keskustelun käsiinsä kuin jo joskus ammoin 1960-luvulla. Mutta miksi siellä on "aina samat" julkkispapit? Raimo Sailakseen tulee uutta näkökulmaa, kun puhutaan muustakin kuin valtiontaloudesta. Jarkko Ruutu oli hyvä veto porukkaan, ihan persoonana. Ruutuhan taitaa olla NHL:n inhotuin pelaaja.
Mutta oliko keskustelupiirissä liikaa osallistujia? Kaikki eivät päässeet ääneen. Ja kuka noista oli oikeasti hävennyt, murtunut, mennyt pohjien kautta, menettänyt perheensä, työnsä, oman arvon tuntonsa ja päätynyt syöpäsairaan läheisensä omaishoitajaksi. Minä olen. Ja voin kuulkaa sanoa, että ei kärsimys jalosta, näin niinkuin käytännön tasolla. Teoria on tietenkin erikseen.

– Sivustaseuraaja (ei varmistettu)

Mielenkiintoinen ohjelma.Asioita joita käsiteltiin ohjelmassa tulee mielestäni ajatella monelta kantilta.
Tällaisista ohjelmista tulee varmaan monelle ajattelemisen aihetta.

– tunnistaja (ei varmistettu)

Ohjelma on oivallinen mahdollisuus seurata keskiluokan vieraantuneisuutta. Ainoa porukasta joka vielä on elossa on Veera Luoma-aho. Sailas vaatii perheelle vastuuta vaikka valtio on säätänyt esim. oppivelvollisuuden ja suoritta herkästi intervention perheeseen jossa kaikki ei mene niinkuin valtio edellyttää. Pursiainen on jo vuosia sössöttänyt ydinperheen puolesta,joitakin vuosia sitten eräällä luennolla hän kohotti perheidyllin Jeesuksesta,Mariasta ja Joosefista taivaaseen asti(etovaa), ja sama meno jatkuu. Keskiluokka ei näytä tajuavan että valistuksen projekti on loppu, ydinperheen aika on ohi,valtio kuoleutuu j.n.e.

– halebob (ei varmistettu)

Voi pyrstö - koko elämäni pätkätöitä tehneenä yksinhuoltajana, ja taas työttömänä, korkeakoulutuksen, useisiin eri ammatteihin kouluttautuneena melkein 50v eukkona voin sanoa että tällaiset ohjelmat pitäisi laila kieltää - hävytöntä p-n jauhamista ihmisiltä jolla ei ole mitään näkemystä eikä kokemusta yhteiskunnan pohjatasolta. Kaikki sössötäjät hyväosaisia omaan napaan tuijottajia.

Vaikka kuinka nuo idiootit höpöttävät kuinka ihmisen pitää tehdä hyvää työtä, kuinka se työ palkitsee, ole ahkera - oh, for F's sake - yritykset riistävät ihmisiä left, right and center.

Suksikaa suolle TEE HYVIN sloganeine! Olen tehnyt hyvin, ahkerasti, raatanut enkä ole koskaan saanut mitään muuta palkaksi kuin potkut tai määräaikaisen työpaikan, usein jopa vain työvoimatoimiston ilmaistyöntekijäpaikan.

Sillä sekunnilla kun saan mahdollisuuden, lähden tästä maasta kuin ohjus.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tee hyvin -muotoiltu käsky on täysin epärealistinen palkkatyötä koskevana. Yksi pahimpia ongelma työelämässä on juuri se, että työntekijä ei voi tehdä työtään hyvin. Hyvin tekeminen vie liikaa aikaa ja työnanatajan kate jää liian alhaiseksi.
Pari esimerkkiä:
- Pesukoneen korjaaja tuli työaikana keikalle, sai työnsä tehtyä kyllä, mutta jokin asia jäi vaivaamaan vielä. Oli pakko lähteä, mutta hän tuli omalla ajallaan viimeistelemään työnsä ollakseen varma, että kaikki on varmasti kunnossa.
- Vierailin yrityksessä, ossa annettiin puhelintukea tietokoneen kotikäyttäjille. Kuuntelin erään nuoren miehen keskustelua ja kehuin sitten hänen pomolleen, miten todella hyvin tämä poika teki työnsä, asia tuli varmasti kerralla kuntoon. Toimitusjohtaja suuttui, hänen mielestään kyseinen poika on ongelmatapaus. Firma saa toimeksiantajaltaan korvauksen vastattujen puheluiden lukumäärän perusteella, ei käytetyn ajan eikä ratkaistujen ongelmien perusteella. Parempi, että vastataan nopeasti ja käyttäjä joutuu soittamaan useita kertoja yhdestä ongelmasta.
Jokainen työelämässä mukana oleva voi varmasti luetella runsaasti vastaavia esimerkkejä.
Sailaksen parjaamalla 70 -luvulla sentään vielä hyvin tekemistä arvostettiin, nyt tuollaiset käskyt ovat hurskastelua.

– Marja Leena Ristimäki (ei varmistettu)

Kiitos ohjelmasta jota katsomalla voi peilata omia ajatuksia ja miettiä miten itse kunkin teeman muokkaisi sopivaksi ohjenuoraksi ihmisille. Hyvä ja sopivalla tavalla erilaisia ihmisiä sisältävä porukka. Mukava idea kavereiden kanssa seuraavaan illanviettoon.
t. rouva 47 Tampereelta

– Anonyymi (ei varmistettu)

Veera Luoma-aho vois pitää joskus suunsa kiinni. Tulee niin asiaankuulumatonta tekstiä. Kiitos

– Anonyymi (ei varmistettu)

Jumalan 10 käskyä SUOJELEVAT elämäämme ja en todellakaan jaksa uskoa, että ihminen keksisi paremmat käskyt. Ihminen niin haluaisi olla jumala vaan kun ei ole. Kokeilkaa mitä rauhaa ja turvaa Jumalan tunteminen antaa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jeesus on tie Taivaan Isän luo. Jeesus on sovittanut syntimme, sen mitä emme pysty täyttämään Jumalan laista. Jeesuksessa on armo ja sen sen saa, kun pyytää Jeesusta sydämeensä, tunnustaa hänet Herrakseen ja pyytää syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä.
Joh. 10:10. Jeesus sanoo : "Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän."

31.12.2009 jouduimme taas kokemaan mitä se sielunvihollinen, varas on saanut aikaan - 6 tapettua, murhattua ihmistä. Kokeilkaa iankaikkisen elämän Herraa Jeesusta, Kristusta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

TV1:n sarja ei sisällä mitään kovin kiinnostavaa, vaikka ohjelma on toki hyödyllisempi kuin median sadat ja tuhannet hömppä- ja roskaohjelmat.
Kokosin tänään nämä 10 uusinta käskyä (Yešuan mukaan)
1. Älä pelkää
2. Usko ainoastaan.
3. Mene ja tee (samoin kuin tosi lähimmäinen).
4. Rakasta (lähimmäistäsi kuin itseäsi).
5. Kulje (pakottajan kanssa 2 virstaa 1:n sijasta; anna siis enemmän, kuin vaaditaan).
6. Myy (kaikki [turha], mitä sinulla on).
7. Itkekää (itkevien kanssa – ja itseänne ja lapsianne).
8. Antakaa (anteeksi - niin teille annetaan).
9. Kavahtakaa (vääriä profeettoja).
10. Nostakaa päänne (ja rohkaiskaa mielenne, sillä vapautuksenne on lähellä).
Luettelo ei ole tarkoitettu kategoriseksi ja Nasaretin Rabbin antamaksi kaiken tyhjentäväksi kristokratian ja vanhurskauden hegemonian julistukseksi. Classificatio omnia humana imperfecta est. (Mikään inhimillinen luokittelu ei ole täydellistä. - AS-aforismi)
Huomaat, että nämä ovat tuttuja asioita, jotka löydät UT:sta. Näitten käskyjen antaja on suurempi kuin Mooses. Mutta ikivanha, n. 3250 v sitten annettu dekalogi on edelleen voimassa, koska se sisältyy rakkauden kaksoiskäskyyn.
Media voi leikkiä 'uusilla käskyillä', mutta siihen, mitä Jumala on jo iankaikkisesti sanonut, ihmisen on mahdotonta lisätä jotain todellista ja uutta. Vanhaa ja pysyvää voidaan kyllä toistaa eri sanoilla.
Arto Saarinen
VALKEAKOSKI

– Arto Saarinen (ei varmistettu)

Tervetullut ohjelma. Mielestäni jokaisen, noudattipa millaisia käskyjä tahansa tai sitten ei, on tehtävä
matka itseen joka päivä. Tutkittava on erityisesti millainen on mielikuva "Minä". Ulkoinen maailma on sitä mitä "Minä"-mielikuva siihen heijastaa tai heijastuu. Psykologisella tasolla jakamisen on päätyttävä. Ei enää, minä ja sinä, me ja he, mustat ja valkoiset jne. "Minä" on osittuma, siis osanen konaisuudesta. Osittuman voidessa huonosti, kokonaisuuskin kärsii. Vioittuneen osittuman voi korjata vain osittuma itse. Totuuden näkeminen "minästä", jotenkin kokonaisuudesta erillisenä katoaa, Auktoriteettien tai ns. oppineiden seuraaminen ei johda mihinkään. Erillisyyden on päätyttävä, meidät on luotu elämään yhdessä, halusimmepa sitä tai emme.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta koen, että toteutuksessa aiheen vakavuus ja valikoituneet "käskyjen" laatijat ovat epäsymmetrisiä. Miten valittu? Pohjoinen, etelä, ikä, sukupuoli, asema, luokka, läheisyys/etäisyys valtaan? Pienessä porukassa monta helsinkiläistä.
Terho Pursiaisen syvällisiä eettisiä havaintoja on ilo kuunnella, mutta ohjelman arvokäsitteet kovin uskonto-keskeisiä.

Mielestäni maa-ilman arvokeskustelua johtavat nykyisin sosiaalifoorumien osallistujat ja kansalaisjärjestöjen aktivistit kriittistä ajattelua harjoittavien intellektuellien ja filosofien lisäksi. Heidän joukossaan ja lisäkseen ekososiaalisesti kestävimpiä arvoja edustavat myös alkuperäiskansojen tiennäyttäjät, mm. zapatistat, irokeesien klaanijohtajat, ja muut ei-kapitalistisen herruusjärjestelmän ulkopuolella kulutuskulttuurille vaihtoehtoisella tavalla elävät maailmankansalaiset. Lahjatalouden edustajat (ks. www.gift-economy.com) jotka näkevät kapitalismin ahneus- ja ryöstötalouden uhkaavan koko maapallon tulevaisuutta.

Erityisesti hiertää Raimo Sailaksen mukanaolo "arvokeskustelussa". Onko hänet kutsuttu sinne nöyrtymään tekemiensä laittomuuksien tunnistamisen/tunnustamisen edessä, arvopelleksi, vai aidoksi arvojohtajaksi?? Hän irtisanoi laittomasti valtion rakennusviraston naissiivojat, ja vastasi laittomuusväitteeseen: "se säästää valtion rahoja." (Lue Eräsaari, 2000 tai katso Elsa-filmi). Hänen virkamiesehdotuksensa hyvinvointivaltion alasajamiseksi ovat olleet myös niin kovaa politiikka, ettei edes "anteeksipyynto" riittäisi puolustamaan arvojohtajan asemaa. Ja nyt hän kehtaa verrata eriarvoisuuden nyky-Suomea 70-luvun demokratiaan ja tasa-arvoon, vaikka sokea Reettakin tietää eriarvoistumisen jakaneen Suomen kahtia. Myös punavihreiden ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavien feministien kirjoitukset, aktivismi ja utopistisetkin visiot olisivat tuoneet säpinää ja uusia avauksia ohjelmaan. Lähinnä tässä on koolla joukko konsensus-ajattelua edustavia, kunnollista debattia kaihtavia tyypillisiä ja hieman vähemmän tyypillisiä suomalaisia, jotka eivät näemmä uskaltaisi kyseenalaistaa ohjelman mustan lampaan, Sailaksen, tekoja ja arvoja, vaikka nyt olisi loistotilaisuus. Kanadassa tai Ranskassa käytäisiin todellista, pelotonta arvodebattia. Älä pelkää- käskyn laatijat pelkäävät kyseenalaistaa valtion korkeata virkamiestä.

Suomessahan kaikki epäinhimilliset sopeuttamisohjelmat ja leikkaukset menevät läpi juuri siksi, ettei uskalleta olla vahvasti heikompiosaisten puolella, ja kyseenalaistaa jopa tämän ohjelman avainsanoja. Odotan sielu vaahdossa että siirryttäisiin yksilöiden käskyttämisestä yhteiskunnallisen radikaalimurroksen vaihtoehtoon, rakentamaan edellytyksiä todelliselle ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja kulttuurisesti KESTÄVÄLLE ja väkivallattomalle tulevaisuudelle. Demokratian ja rahanvallasta vapaan vaikuttamisen heikennyttyä minimiinsä kymmenen käskyä tulee laatia työnantajille, finanssivallan edustajille ja leipääntyneille, kansasta erkaantuneille valtapoliitikoille:

Lopeta jatkuva tehostaminen, piiskaaminen, hiostaminen, monikansallisten yritysten kilpailukyvyn edistäminen työntekijöiden oikeuksia polkemalla, työttömien orjatyö ("välityömarkkinat"), sivistyksen alasajo ja elinkeinoelämän ylivallan ulottaminen jopa vanhuspalveluihin ja kouluihin. Lopeta lasten ja vanhusten hoivan huutokauppa! Murra yhtiövalta! Palauta tavallisen ehdokkaan mahdollisuudet vaaleissa! Lopeta keskittäminen ja ulkoistaminen, palauta kyläkoulu, kyläpankki, kylälääkäri, kyläkirjasto! Ja lopuksi, pelkää veronmaksajia! Emme halua enää luovuttaa verovertamme finanssikeinottelijoille, samaan aikaan kun elämämme kallistuu kallistumistaan, ja palvelut katoavat. Sailas vastaamaan sairaista arvovalinnoista kiihtyvän kilpailutalouden säästösirkkelissä!

Tehkää seuraavaksi tarkkaan suunniteltu maantieteellisesti edustava ohjelma l0 käskyä maan johtajille! Se varmasti nostaa katsojalukuja ja tuo aineksia TODELLISEEN, siis vaikutuksiltaan konkreettiseen arvokeskusteluun.

Kaarina Kailo, Kiimingin kunnanhallituksen jäsen, vasemmistonaisten varapj, toisenlaisten maailmankatsomusten tutkija ja kansalaisaktivisti

– kaarina kailo (ei varmistettu)

Erittäin hyvä ohjelma!

Haluaisin itsekin istua nuotiolla keskustelemassa. Kuka järjestäisi vastaavia tilaisuuksia tavallisille ihmisille?

– T. Orava (ei varmistettu)

Ole avoin totuudelle. Totuudelle voi olla avoin, mutta kun tottuksia on niin monenlaisia ja tämän päivän työelämä on niin kieroutunutta, että olemalla avoin sille vääryydelle, mitä kateus ja oman aseman menettämisen pelko (mitä en ymmärrä lainkaan)
luo olisi täysi hullu.
Tänä päivänä työelämässä kustetetaan niitä jotk uskovat totuuteen ja ihmisiin, että joku muka vielä haluaisi olla hyvä toiselle ja kannustaa kaveriaan työssä...
Kun tehokkuus on saatava äärimmileen
on työntekijät saatava syyttelemään toisiaan ja toisiensa niskaan ja luulemaan, että vika on noissa muissa kun ne eivät tee tarpeeksi..
vaikka oikeasti meidät on ajettu niin ahtaalle, että vika on huonossa johtoportaassa
ja johtajassa,
joka on asettanut tulostavoitteen mikä on hinnalla millä hyvänsä saavutettava.
Henkilöt, jotka puolustavat inhimillisyyttä, ja hakevat oikeudenmukaisuutta tekevät hallaa tälle systeemille, jonka tarkoitus saavuttaa vain ja ainoastaan voittoa.
no tämänhän me kaikki tiedämme, mutta säälin heitä jotka joutuvat jalkoihin...joiden rehellisyys
ei sovellu tähän...
Palautetta ei edes haluta osata antaa siten, että siitä olisi jotain hyötyä...vaikka siitä juuri olisi hyötyä...
annetaan varoituksia inhimillisistä erehdyksistä.
jotkut nauravat
toiset pesevät käsiään kun saivat vieritettyä syyn muiden niskoille...
syyn joka ei oikeasti ole yhdenkään työntekijän.
Syyn, joka tekee hallaa henkisesti kaikille sensijaan että ottaisimme sellaisia tavotteita joiden saavuttaminen olisi mahdollista ja ihmisen jaksamisen rajoissa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

10 uutta käskyä...huhu...huh....kyllä maailman puheita riittää..tekoja tarvittais...
Paskanjauhantaa.....eikö tajuta että on yksi pahe joka tuhoaa maapallon...se on ahneus
Siksi keskustelu on vain suunpieksentää, koska keskustelijoilla on "oma lehmä ojassa"
Jos riittää älyä ja on ahne, saa itselleen rikkauksia ja valtaa....valtaa hallita ja hankkia lisää rikkauksia...välittämättä mitä pahaa se saa aikaiseksi...viittaus....mistä alkoi maailman laajuinen taantuma...

– Anonyymi (ei varmistettu)

minäkin tykkäsin ohjelmasta tähän päivään asti. siellähän kuitenkin vähintäänkin keskituloiset ( ns keskituloilla eläisin kuin öljysheikki) eli hyvin toimeen tulevat, ainakin rahallisesti, hurskastelivat että kuinka pitäisi tyytyä vähempään. Miten ylimielistä, alentuvaa ja loukkaavaa, röyhkeää.

menkääpä koko nuotiopiiri työttömäksi yli 10 v, täyttäkää toimeentulohakemuksia lukuisine liitteineen, sairastukaa vakavaan masennukseen ja hurskastelkaa sitten sen 10 v jälkeen miksi ihmiset masentuvat, tekevät itsemurhia eivätkä jaksa olla niin positiivisia.

olin todella ohjelman fani alussa, nyt meni maku kokonaan. häpeäisitte!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Ihan hyvä ohjelma. Sailas ei kyllä oikein ymmärrä muuta kuin hirmuista työntekoa. Täällä ainakin ollaan tajuttu neljässäkympissä että elmässä voi vähän luopua rahasta ja palkasta sen eteen että saa sitä vapaata ja nauttia täysillä elmästä. Nyt nautitaan ja annetaan itselle aikaa ja
parheelle ja nyt on hyvä olla. Paskaa olla huonossa työyhteisössä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Todella hyvä ja mielenkiintoinen ohjelma, pohdintoja tärkeistä asioista. Fiksuja keskustelijoita kaikki. Ja mukana ilokseni myös Juha Itkonen, jonka kirjoja voi todella suositella, odotan innolla seuraavaa kirjaasi Juha! Hyvä Helena, että teitte tämän sarjan!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Eikö ketään muuta häiritse se, että puhutaan muka huolestuneina ilmastonmuutoksesta, mutta nuotiota poltetaan silloinkin, kun ketään ei ole paikalla. Eikö olisi löytynyt jotain sisätilaa, ettei tarvitse ilmastoa pilata polttamalla kuutiokaupalla arvokasta koivupuuta?

Lopputulos on ollut keskustelun tasoon nähden yllättävänkin hyvä. Tai siis keskustelun ja keskustelun. Ei ainakaan vuoropuhelun niinkään kuin yksittäisten heittojen.

Keskustelijat olisi voinut valita toisinkin. Miksi esimerkiksi näin monta pappia? Mitä se jääkiekkoilija siellä tekee tai se nuori toimittaja-tyttö? Heistä en ole päässyt selville.

– Anonyymi (ei varmistettu)

MUUTEN Hyvä ohjelmasarja, mutta nuotioon EI KOSKAAN HEITETÄ PUITA KUIN OHJELMASSA TEHTIIN. Karmeeaa nuotion raiskausta !!!!!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kiitos Yle, kiitos keskustelijat. Hieno ohjelmaidea ja napakka toteutus. Ilman Yleä tämänkaltaista tarjontaa olisi turha toivoa kaupallisilta kanavilta.

– Teppo Turja (ei varmistettu)