Tästä puhutaan

Aamusydämellä: Etä-äitiys – vaikea ja rohkea ratkaisu

Julkaistu torstaina 10.02.2011 6 51

Tiina Salminen (vas.), Hilla Blomberg ja Heli Leppä puhuvat etä-äitiydestä.

TV1 sunnuntaina 8.5. klo 9.05

Heli Leppä ja Tiina Salminen päätyivät etä-äideiksi, jotta heidän lastensa elämä olisi jatkunut tuttuja ratoja ja pahemmitta riidoitta erokriisin jälkeen.

Arviolta 30 000 lasta kohtaa vuosittain vanhempiensa eron, jonka jälkeen lasten huoltajuudesta saatetaan taistella hyvinkin kiivaasti.

Vertaistukea läheltä

Heli Leppä, 33, on 4- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa viikon kerrallaan, isänsä kanssa lapset ovat hänen uusperheessään kaksi viikkoa.

Välimatkaa yhteishuoltajuusvanhemmilla on noin 300 kilometriä.

Eron jälkeen lapset olivat Helillä joka viikonloppu ja isällään arkipäivät, mutta nykyinen käytäntö on Helin mielestä parempi. Lasten ei tarvitse matkustaa niin usein, ja Heli saa viettää myös arkea lastensa kanssa.

Helin omaiset ovat suhtautuneet hänen ratkaisuunsa ymmärtäväisesti ja kannustaen. Parasta tukea Heli on saanut elämäänsä toiselta etä-äidiltä, jonka kanssa hän on ruotinut eron jälkeistä vanhemmuutta.

Läheiset moittivat

Tiina Salminen, 25, tapaa 6-vuotiasta poikaansa viikonloppuisin.

Poika tuodaan isän kodista 20 minuutin ajomatkan päästä äidin luo perjantaisin iltakuudelta ja lapsi lähtee takaisin isänsä uusperheen luo sunnuntaina iltapäivällä.

Viikonlopusta huolimatta Tiina pyrkii elämään poikansa kanssa tavallista arkea. Lauantaihin kuuluvat karkkipäivä ja elokuvailta useimmiten kotona.

Tiinan läheiset moittivat häntä lapsensa hylkäämisestä ja huonosta äitiydestä. Tiina on pohtinut ratkaisuaan lähinnä yksin, koska ystävistäkin moni arvosteli häntä.

Tiina laski kerran vuoden ajalta tunnit, paljonko etä-äiti ja lähi-isä heidän tapauksessaan ovat läsnä lapsen kanssa.

Kun nukkumiset, koulunkäynnit ja harrastukset lasketaan pois, tuli laskuista yllättävä tulos. Tiina on poikansa kanssa tunneissa laskettuna yhtä paljon kuin lähi-isä, vaikka päiviä hänellä on poikansa kanssa vähemmän.

Erovanhempia tuettava paremmin

Heli ja Tiina toivovat, että eron jälkeistä vanhemmuutta tuettaisiin paremmin. Oikeussalit eivät ole heidän mielestään paikkoja, joissa erimielisyyksiä ratkaistaan.

Erolasten etu toteutuu heidän mielestään parhaiten, kun vanhemmat tulevat toimeen keskenään eronkin jälkeen ja pystyvät sopimaan huoltajuuksista lastensa parasta ajatellen.

Toimittajat Raimo Vakkuri ja Hilla Blomberg, tuotanto YLE Asia.

Ohjelma on aikaisemmin esitetty 13.2.2011.

Aamusydämellä

Suosittele51 Suosittelee

Asiasanat:

Kommentit

Enpä ihannoi noiden eronneitten naisten tapaa markkinoida elämäntapaansa! Vanhempien eroaminen on lapsille aina elinikäinen trauma, joten turha ylistää erojensa erinomaisuutta. Sitä paitsi me muut veronmaksajat joudumme maksamaan liikaa erilaisia tukia yh:lle, jotka ovat itse aiheuttaneet sotkunsa. Niilläkin tuilla pitäisi pikemminkin auttaa nuoria pareja ja heidän lapsiaan. Perhe = mies-nainen avioliitto on yhteiskunnan perusyksikkö ja se tulee sellaisena pitää myös lainsäädännöllisesti. Avioerolapset oirehtivat tavattoman paljon tarhoissa, kouluissa, myöhemmin armeijassa, työpaikoilla...erovanhemmat eivät vain halua nähdä ja tunnustaa tosiasioita. Minulta ei heru ihastelevia voihkaisuja eronneille, päin vastoin!

– eipä nappaa (ei varmistettu)

Aika rohkeaa mennä väittämään, että avioerolapset oirehtivat. Kyllä näkyy oirehtivan niin sanottujen normiperheidenkin lapset.
Avioero vahvistaa lasta siinä missä aikuistakin, kunhan aikuiset osaavat hoitaa keskinäiset välinsä ja lapset saavat pyyteetöntä ja ehdotonta rakkautta.

– Maailmassa on sävyjä (ei varmistettu)

Katselen ko. ohjelmaa juuri nyt ja ihmettelen. Kuulemma koulu ei lähetä tietoja/viestejä kuin lähivanhemmalle, joten etävanhempi jää kaiken ulkopuolelle. Itse opena kyllä pyydettäessa lähetän kaiken kummallekin vanhemmalle asuinpaikasta riippumatta. Järki käteen ja kysykää koulusta!

– Ope (ei varmistettu)

Ope, mielestäni Tiina tarkoittaa sitä, että olisi hyvä jos ne tulisivat automaattisesti. Onhan kyseessä kuitenkin toinen vanhemmista, oli se sitten äiti tai isä.

– Etäiskä (ei varmistettu)

Keskustelu jäi todella yleiselle tasolle. Toki kaikki tietävät että erossa tärkeintä on lapsen etu mutta juuri siksi olisikin mielenkiintoisinta pohtia/ kuulla kokemuksia miten tämä etu määritellään? Mitä jos molemmat vanhemmat ovat hyviä lähivanhempia (kuten varmaan tavallisin tapaus on), miten silloin lähi/etä-vanhemmuus päätetään. Onko riidan välttäminen hyvä syy luopua lähivanhemmuudesta? Ja vielä etä-äitiydestä puhuttaessa mielenkiintoisinta olisi kuulla millä perusteilla on äidin tahdon vastaisesti on päädytty tilanteeseen, jossa isä on lähivanhempi kun perinteisesti kuvio on mennyt toisin päin.

– * (ei varmistettu)

Minulla oli myös samantyylinen kokemus kuin noilla etä-äideillä. Nostin kädet pystyyn, kun isä voitti poikiani puolelleen enkä halunnut ruveta riitelemään käräjöille asti, koska tiesin, että lapset siinä kärsivät eniten. Mutta olen edelleen äiti enkä miellä etä-äidiksi, koska tapaan poikiani edelleen usein vaikka ovat jo lähes täysi-ikäisiä. On ihailtavaa, että Leppä sai omaiset tuekseen, mitä en itse saanut, sukulaiseni eivät ymmärtäneet minua ja olivat exäni puolella.

– Anonyymi (ei varmistettu)