Olen nähnyt miten pienestä perinnöstä syntyi hirveä riita. Sisarusten välit tulehtuivat. Ei olisi kannattanut.

– Totta (ei varmistettu)

Minusta perukirjoituksen jälkeen kannattaisi järjestää perijöiden kesken huutokauppa. Kuka haluaa tavaran tai muun omaisuuden maksaa yhteiseen kassaan huudon verran ja lopuksi ei ole kuin rahaa jaettavana. Huudot menevät kaikkien hyväksi, mutta myös huutaja saa osansa omista ja muiden huudoista. Kuka eniten haluaa, niin se myös saa haluamansa. Näin on menetelty joissain meidän suvun peinnöissä.

Monelta riidalta vältytään, kun ei tarvitse arvioida omaisuuden arvoa, vaan se muodostuu huutokaupassa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Pesänjaon kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta

Isämme vietti hyvin ansaitut eläkepäivänsä Espanjassa omistamassaan kiinteistössä. Hän menehtyi vuonna 1999. Kuolinpesän osakkaat sopivat kiinteistön myymisestä, mutta pesänjakajana toiminut suomalainen asianajaja viivytteli myynnin aloitusta selkeästä myyntipäätöksestä huolimatta pitkään, jopa parin vuoden ajan. Hän päätti ensin häätää hyvät vuokralaiset asunnosta, mutta jätti sitten sen varoituksista huolimatta tyhjilleen ja kylmilleen kosteaan meri-ilmastoon useammaksi vuodeksi, josta väistämättä seurasi näkyviä kosteus- ja homevaurioita. Lopulta, kesällä 2006 kiinteistö myytiin, mutta nyt tuntuvasti eli n. 50.000 € alle paikallisten kiinteistönvälittäjien ennen vaurioita arvioiman hinnan!

Asunnon alhainen myyntihinta, täysin kohtuuttomat myyntikulut ja vuosien ”pesänhoitopalkkiot”, joista kaikista pesänjakaja yksin päätti vastoin rintaperillisten tahtoa, murensivat pesän varallisuuden. Pesälle aiheutetuista vahingoista asianajaja ei ole suostunut edes keskustelemaan; ei vaikkapa kohtuullistamalla omia palkkioitaan – vahinkojen korvauksesta nyt puhumattakaan.

Loppuhuipentumana on, että vielä tänäänkään yli 5 vuotta asunnon myynnistä PESÄN OSAKKAAT EIVÄT OLE SAANEET ASIANMUKAISTA, ALLEKIRJOITETTUA KAUPPAKIRJAA KIINTEISTÖN MYYNNISTÄ! Myöskään pesän keskeiseen asiakirja- ja tositeaineistoon osakkaita ei päästetä tutustumaan eivätkä he siten ole pystyneet luotettavasti verifioimaan kauppatapahtumaa saati maksujen oikeellisuutta.

Tänään, reilusti yli vuosikymmen isämme poismenon jälkeen asia on edelleen kesken, koska kauppakirjaa ei ole saatu. Perinnönjaon toimittamisen j o u t u i s u u d e s t a ei siis mitenkään voida puhua, välinpitämättömyydestä ja ilmeisestä v i l p i l l i s y y d e s t ä kylläkin. Perintö voi saada myös pesänjakajan käyttäytymään hyvin, huonosti tai hyvin huonosti!

KYSYMYKSET: Eikö oikeuden nimittämä pesänjakaja ole velvollinen toimittamaan allekirjoitettua ja notaarin vahvistamaa kauppakirjaa pesän osakkaille? Voidaanko osakkailta pesän todellisina omistajina kieltää pesän aineistoon perehtyminen? Tulisiko myös kuolinpesiin voida soveltaa konkurssipesistä tuttua ylimääräistä tilintarkastusmahdollisuutta?

Ja lopuksi YLEISEMPI KYSYMYS: Miksei pesänselvittäjiä ja -jakajia todellisuudessa valvo kukaan; asianajajien keskinäinen omavalvonta on kehno järjestelmä, joka ei voi toimia. Se näyttää ensisijaisesti suojelevan kollegoita ja vasta toissijaisesti oikeutta. Järjestelmä on lähinnä huono vitsi ja muistuttaa enemmänkin brezneviläistä tapakulttuuria kuin modernia länsimaista hallinto- ja oikeusjärjestelmää!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Perinnönjaossa viimeistään elämän arvot ja todellinen luonne paljastuu!!!!

Meillä testamentti aiheutti pahan välirikon.

Äitimme näytti ja tavallaan "hyväksytti" tekemänsä testamentin meillä lapsilla jo eläessään ja näin hän halusi varmistaa ettei se aiheutta eripuraa. Äitimme tahto oli, että maa- ja metsäalueet jaetaan kaikille lapsille tasan ja muusta omaisuudesta kaksoissiskoni saa yhden osan enemmän kuin me muut.
Perintökokouksessa me kaikki myös kaksoissiskoni yksimielisesti heti hyväksyimme testamentin ja kaikki piti olla ok!
Mutta, seuraavassa perintökokouksessa me sisarukset koimmekin todellisen yllätyksen sillä kaksoissiskomme perui testamentin hyväksyntänsä ja ilmoitti, että kuolinpesän nimissä olevat maa-alueet luetaan irtaimeksi omaisuudeksi ja hänelle kuuluu myös maa-alueista......eli
siis kaikesta omaisuudesta yksi osa enemmän kuin meille muille.

Jakotuomarimme teki jaon kuitenkin äitimme tahdon mukaan ja tästä kasoissiskoni veti pahasti herneen nenäänsä ja aloitti totaalisen eristäytymisen, totaalisen mykkäkoulun, asioitten vääristelyn ja ym. ym... jota on jatkunut jo yli 12 vuotta.
Hän veti myös yhteiset ystävämme ja lapsensa mukaan tähän soppaan ja nyt serkusten ja pikkuserkkujenkin välit poikki!!!!

(Testamentin oli laatinut pankin lakimies ja perinnönjaon teki tuomari!!)

– Raija (ei varmistettu)

Naisten tasa-arvo perinnönjaossa.
Olen Itä-Suomessa läheltä seurannut erään uskovaisen perheen sunnitelmaa perinnönjaosta. Vanhemmilla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Vanhempien omaisuus käsittää mm. maa/metsätilan. Pellot, 8 ha on vuokrattu naapurille. Tilalla on metsää lähes 50 ha, hyväkuntoinen omakotitalo ulkorakennuksineen, sekä kesämökki ja rantasauna. Tilalle ei jää ketään jatkajaa vaan molemmat lapset saavat toimeentulonsa muualta. Vanhemmat oli salaa keskustelleet pastorina toimivan pojan kanssa ja olivat sopineet pojan kanssa että koko tila jäisi rakennuksineen pojalle, tytön saadessa vain rantatontin. Millään ei epätasapainossa olevaa jakoa tasattaisi, rahaa ei käytetä, oli pojan kommentti.
Tytärtä ei otettu keskusteluihin mukaan. Myöhemmin tytär sai suunnitelmasta tietoa. Tytär otti asian esille vanhempien kanssa, että hänellä on toivomuksena että molempia lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesta. Siitähän vanhemmat suuttuivat. Tyttären ei olisi heidän mielestä pitänyt mitään puhua. Pojan saatua vanhemmiltaan tiedon että tytär ei taidakaan suostua törkeän epäoikeudenmukaiseen jakoon, rupesi poika nimittelemään tytärtä ja tyttären miestä ahneeksi.
Poika rupesi lähettämään siskolleen useita sähköpostiviestejä joissa manipuloi siskoaan raamatunlauseilla, ym. että sisko suostuisi siihen että tila jäisi kokonaan ilmaiseksi hänelle (veljelle).
Tyttären tiedusteltaessa vanhemmiltaan että miksi he pojalle ovat antamassa lähes kaiken ilmaiseksi, oli vanhemmat maininneet mm. että poikahan on esikoinen ja että tytär ei saa esittää mitään vaatimuksia ja että onhan poika pappi.
Poika vain kirjoitteli siskolleen että "milloin laitetaan nimet paperiin". "Nimien kirjoittamisen jälkeen voidaan asiasta jotain keskustella, ei ennen sitä".
Tytär ei moiseen suostunut. Vanhemmat ja veli "loukkaantuivat", veli ilmoitti siskolleen että hän ei pidä yhteyttä siskoonsa kuin pakollisissa kuvioissa.
Poika kehoitti vanhempiaan tekemään testamentin, muutoin tulisi "perikuntavaara", niinkuin hän itse sanoi. (eli jos ei testamenttia, niin omaisuus olisi jakaantunut aikanaan tasan pojan ja tyttären kesken).
Vanhemmat ovat nyt tehneet poikaa suosivan testamentin. Tytölle jää rantatontti sekä erillään oleva pienempi metsäpalsta josta vanhemmat möivät suurimmaksi osaksi puut pois ja jättivät metsäaukot "oman onnensa nojaan". Tytölle jäävä metsäpalsta ja kesämökkitontti ovat arvoltaan murto-osa päätilalla olevasta metsästä, pelloista ja rakennuksista, kesämökkeineen,
Tyttö olisi halunnut että rakennuksiin olisi jäänyt hänelle edes käyttöoikeus, niin sekään ei käynyt veljelle. Vanhemmille olisi se käynyt mutta tekivät kaiken niin mikä vain pojalle sopi. Tyttären toiveita ei kuunneltu yhtään. Poika ilmoitti siskolleen että hän tarvitsee rahaa.
Lisäksi 30-vuoden ajan tytär miehensä kanssa osallistui aktiivisesti, ilmaiseksi, tilan kaikkiin töihin, pojan hurvitellessa samaan aikaan usein lomalla lapissa, eikä poika osallistunut juuri ollenkaan tilan töihin. Nyt poika haluaa kaiken ilmaiseksi itselleen.
Ihmetellä sopii, että onko pappipojalla omaatuntoa kun on valmis ottamaan itselleen siskolle kuuluvaa osuutta. Jos poika olisi sanonut vanhemmilleen että hän ei ota enempää mitä hänelle kuuluu, ei vanhemmat olisi tehneet epäsuhteista testamenttiä. Vanhat vanhemmat luottavat vain papin sanaan, pitäähän papin olla oikeassa. Poika kielsti mm. siskoaan puhumasta vanhempien kanssa oikeasta ja väärästä ja sanoi että hän (poika) voi vain keskustella vanhempien kanssa pastoraalisia keskusteluja. Kysyä sopii, mitähän nämä pastoraaliset keskustelut perintöasioissa olivat?
Tyttö on lievästi sanottuna tosi harmistunut tilanteeseen. Kokee että hänet on täysin syrjäytetty vanhempien ja veljen taholta. Tällaistako on "kristillinen tasajako"? Tyttärellä ei ole oikeutta mielipiteeseen, ei oteta huomioon tyttären toiveita tasapuolisesta jaosta.

– Anonyymi (ei varmistettu)