Tästä puhutaan

Ykkösdokumentti: Pojan hauras mieli

Julkaistu torstaina 18.11.2010 13 37

Herttainen ja taiteellisesti lahjakas Evan saattoi vajota yhtäkkiä synkkiin ajatuksiin.

TV1 sunnuntaina 21.11. klo 21.10

Lapsen itsemurha on perheen pahin painajainen. Dokumenttiohjaajat Dana ja Hart Perry eivät tienneet kuvatessaan perhettään, että materiaalista tulisi 15-vuotiaana kuolleen Evan-pojan intiimi ja koskettava muisto-ohjelma.

Aina täydellisyyteen pyrkivä Evan oli vanhemmilleen haaste jo lapsena. Herttainen ja taiteellisesti lahjakas lapsi saattoi vajota yhtäkkiä synkkiin ajatuksiin, ja lastentarhan opettaja oli huolissaan pojan itsemurhapuheista.

Evanin setä oli surmannut itsensä 21-vuotiaana, ja vanhemmat pelkäsivät, että itsemurha olisi perinnöllistä. Pikkupojalla todettiin masennus viisivuotiaana, ja hänelle määrättiin masennuslääkkeitä. Silti itsemurha kiehtoi lapsen mieltä, ja hän näytti äidilleen, miten voisi halutessaan hirttäytyä makuuhuoneeseensa.

Kymmenvuotiaana Evanilla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö sen jälkeen, kun hän oli kiivennyt koulunsa katolle ja uhannut hypätä.

15-vuotiaana pojan olo oli jo kohentunut: hänestä oli tullut tyttöjen suosikki, ja hän sanoi muuttuneensa. Pojan toiveesta hänen lääkitystään vähennettiin, mutta sen jälkeen vanhemmat huomasivat hänen muuttuneen masentuneeksi ja poissaolevaksi.

Huolestunut äiti sopi lääkärin kanssa, että lääkitystä taas lisättäisiin, mutta oli jo liian myöhäistä. Ennen lääkärin tapaamista Evan riiteli veljensä kanssa. Illalla isä ja pikkuveli tulivat tapaamaan häntä tämän makuuhuoneeseen. Ikkuna oli auki ja tietokoneella teksti, jossa vertailtiin "kuutta syytä elää" ja "kuutta syytä kuolla". Evan oli hypännyt kohti kuolemaansa.

Dokumentti Pojan hauras mieli (Boy Interrupted) herättää pohtimaan, miksi nuorukainen, jolla oli hyvät lähtökohdat elämässään, päätti kuolla, ja voiko masentunutta lasta kohdella samalla tavoin kuin masentuneita aikuisia.

Tuotanto: HBO.

Suosittele37 Suosittelee

Kommentit

Liiankin koskettava heille, jotka tällä hetkellä pyörivät masennuksen syövereissä. En tiedä, mutta pelkään pahinta aika monen kohdalla. Me aikuiset ajattelemme tekevämme oikein ja tämäkin dokumentti oli kaiketi tarkoitettu aikuisille helpottamaan heidän omissa menetyksissään. Entä sellaisen nuoren kohdalla, joka juuri tällä hetkellä elää Evanin tuskan koko kirjon!
Uusinnan sijasta ennemmin asiantuntija paneeli, sillä nuorten keskuudessa tämä ohjelma leviää nopeasti ja laajalle eikä todellakaan ole hyväksi masentuneille.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Samaa mieltä kuin edellinen: ei varmaankaan ole hyväksi masentuneille. Täällä yksi melko nuori ja melko masentunut henkilö, jota varsinkin ohjelman loppu ahdisti aika lailla. Onneksi psykologia kuitenkin kiinnostaa muuten, niin pystyi suhtautumaan aiheeseen toiseltakin kantilta.

– 18v (ei varmistettu)

Tämä ohjelma on tehty antamaan nakökulmaa ja helpottamaan ihmisiä puhumaan ongelmistaan. Jos joku huomaa lähellään jonkun, jolla on todella paha olla ja huomaa oireiden viittaavan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, osaa ehkä auttaa ajoissa ja ymmärtää ihmisen tuskan eikä vain latele, että kyllä se siitä ja itse voit siihen vaikuttaa.
Näitä ohjelmia pitää näyttää! Puhumattomuus ja ihmisten pumpulissa kasvattaminen vain lisäävät ongelmia.

– Kaksisuuntainen (ei varmistettu)

Ohjelma oli koskettava ja antoi vähän kuvaa siitä mitä masentuneen ihmisen mielessä tapahtuu. Tuska on ainut todellisuus, ei ole tietä ulos, ei ole valoa, ei ole toivoa, ei ole mitään. Vain tyhjyys sisällä, halu päästä pois.
Sieltä on pitkä matka ulos, eikä se tapahdu hetkessä. Joillakin on onni löytää terapeutti joka ottaa ongelman tosissaan, uskoo sinuun, tukee, ei vaadi, antaa aikaa.
Niin uskomatonta kuin se onkin, on mahdollista päästä voittajaksi ja nähdä että elämä on sittekin ainutkertainen mahdollisuus eikä taakka.
Minä kuulun niihin onnellisiin jotka löysivät apua ja joille annettiin apua. Sain aikaa rakentaa hajonneen palapelini kasaan ja voittaa.
"Tie valoon käy yön pimeän polun kautta"

– Yksi joka selvisi (ei varmistettu)

Minusta vanhempien suhtautuminen lapseensa oli sairasta. Ikäänkuin lasta varten olisi käsikirjoitettu tosiTVtragedia. Lapselle ei kyllä mielestäni saa kertoa sukulaisten tai kenenkään itsemurhista. Ei tulisi myöskään itselleni mieleen kuvata lasta, joka yrittää tehdä itsemurhaa (tai siis viimeisenä keinonaan testaa välittävätkö vanhemmat hänestä). Mutta vanhempiahan ei saa syyllistää...kaikkihan on geeneistä kiinni...siihen on ainakin helppo vedota. Lapsen vanhemmat olisivat tarvinneet hoitoa/ohjausta kasvatustyöhön. Kasvatusmallit siirtyvät sukupolvelta toiselle, molempien sisaruksilla oli ollut ongelmia eli heidän omassa kasvatuksessaan oli varmaan myös tunnehäiriöitä. Haluaisin kuulla psykoanalyyttisen koulukunnan näkemyksen tästä dokumentista. Karmaiseva kokemus. Tulivat mieleen jotkut tarut jumalille uhratuista lapsista. Vanhemmat uskoivat ikäänkuin johonkin jumalalliselle lapselle määrättyyn kohtaloon. Ja anteeksi vain vielä syyllistäminen, mutta itse en olisi kyllä asunut kerrostalossa vastaavassa tilanteessa. Olisiko vastaavan dokumentin teko Suomessakin laissa sallittua?

– Yksisuuntainen Anonyymi (ei varmistettu)

Voi luoja, että te ihmiset ette osaa erottaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä normaalista masennuksesta! Ei ole sama asia ja reaktio voi olla todella voimakas, tarvitsee paljon keinoja, jotta alkaa oikeesti uskoa tarvitsevansa elinikäsen lääkityksen ja tarkistakaa ihmeessä kaikki taustat ennenkö alatte syyttää vanhempia. Materiaalia ei ollu tarkoitettu dokumentiksi alunperin. Yksisuuntaine olet idiootti!

– Bibollaarihäiriöinen itsekin (ei varmistettu)

Bipolaarihäiriö on todella perinnollisin kaikista mielenterveyden häiriöistä. Tottakai sen kanssa voi oppia elämään ja siinä mielessä jonkin sortin terapiasta voi olla hyötyäkin, mutta missään nimessä se ei ole sairaus jota tulisi ensisijaisesti hoitaa analyyttisella terapialla joka kuitenkin on tarkoitettu lähinnä neuroottistasoisten häiriöitten hoitoon. Ja pahimmillaan kaksisuuntainen valitettavasti vieläkin on aika vaikeasti hoidettava ja tuskallinen sairaus, eli kuten tästä dokkarista ymmärsimme, vaikka ympärillä oli paljon hyvää, lopputulos oli itsemurha. Tämän dokkarin todellisuus oli hyvin lähellä sitä mitä me psyykkisesti sairaita lapsia hoitavat kohtaamme :-(

– terapeutti (ei varmistettu)

Vielä perinnöllisyydestä. Vaikka sairaus olisi perinnöllisistä perinnöllisin (sen osoittaminen ei kuitenkaan ole aina kovin yksiselitteistä) siihen vaikuttaa aina myös ympäristö, varsinkin mielen sairauksissa. En tarkoittanut, että vanhemmat olisivat toimineet tietoisesti "väärin" he eivät vaan tajunneet toimintansa vaikutuksia.

– Yksisuuntainen Anonyymi (ei varmistettu)

Suurin virhe mitä vanhemmat tekivät, oli luulla, että lapsi olisi parantunut ja antaa lopettaa lääkitys. Itse lopetin ja vakuuttelin kaikki muutkin, että olen täysin kunnossa, mutta en ole. Minua erottaa Evanista että olen taipuvainen manian suuntaan, vaikka olen nähnyt myös masennuksen ja halunnut kuolla. Ei pidä kertoa totuuksia asioista, joista ei ymmärrä mitään.

– Bibollaarihäiriöinen itsekin (ei varmistettu)

voisiko tämän ohjelman näyttää uudestaan myös muitakikertomuksia.itselläni on bipolaarisuus.......

– minä vaan (ei varmistettu)

Poika kävi 5v. psykiatrilla ja sai lääkityksen 7v., mutta terapiaa hän ei lapsena saanut. Olisiko poikaa voitu auttaa, jos hän olisi päässyt jo lapsena tiiviiseen (2-3x/vko) psykoterapiaan?

– Anonyymi (ei varmistettu)

Voisiko tämän ohjelman laittaa Yle Areenaan vielä kerran kuukauden ajaksi? Jäi vaivaamaan mieltä kun loppuosa jäi näkemättä ja sitten ohjelma olikin jo poistettu.

– Sami (ei varmistettu)

selvittäisiin kun toimittaisiin yhdessä

– magilla1 (ei varmistettu)