Kuuma aihe

TV1 Tänään 14.5 2011 klo 21.15.
Mikko Kuparisen lyhytelokuv päivästä, jolloin parisuhteen salaisuudet paljastuivat.

TV1 Tänään 14.5.2011 alkaa kolmiosainen ulkomainen Uusperheen heittopussit. Sinun lapset, minun lapset.Seuraavat ajksot 21.5 ja 28.5.

Maarit Tastulan ohjelmassa Seitesmäs taivas muutama viikko sitten, aiheena oli huoltahuusriidat Ohjelmasa oli vieraana asianajaja Markku Salo.

Seitsemäs taivas ohjelmassa Vapaa, kuin taivaan lintu oli vieraana sosiaalipsykologi, terapeutti Katariina Järvinen.

Lainaus ohjelmasisällöstä.

TV2 sunnuntaina 8.5.2011 klo 21. Ensiesitys 19.12.2010. Ohjelma katsottavana YLE Areenassa kuukauden ajan ensilähetyksestä.

Feminismi alkaa olla aatteena aikansa elänyt, väittää sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Katriina Järvinen. Hänen mielestään se on pienen naisporukan projekti, joka ajaa vain pienen vähemmistön, koulutetun keskiluokan, oikeuksia. Feministit arvostavat työntekoa yli kaiken ja halveksivat pullantuoksuisia äitejä.

Suurelle osalle suomalaisia naisia puhe lasikatoista, joihin naiset työelämässä törmäävät, on kuitenkin pelkkää hepreaa.

- On monia naisia kaupan kassoilla tai siivoojina, jotka pääsevät korkeintaan pyyhkimään märällä rätillä lasikattoja. Ajatus työstä, jossa pyritään toteuttamaan omaa syvintä itseään, on heille hyvin kaukainen, Katriina Järvinen sanoo.

Hänen mielestään sekä poikien että tyttöjen pärjääminen riippuu nykyisin pikemminkin siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan he sattuvat syntymään. Luokka rajoittaa ihmisen etenemistä paljon enemmän kuin sukupuoli. Luokkayhteiskunta on entistä julmempi, koska yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut. Kilpailuyhteiskunnassa kaikki pelkäävät putoamista ja yrittävät siksi turvata ensi sijassa oman asemansa. Heikommassa asemassa olevat jäävät omilleen, yhteisvastuuta ei enää ole.

Feminismin piti vapauttaa naiset entisistä velvollisuuksista mutta toisin kävi. Vanhojen tilalle tulivat uudet- ja niiden mukana uupumus. Ruumista on hoidettava, ulkonäköä vaalittava, huippuvirka saavutettava – ja jos kaikki ei mene putkeen, tulee romahdus, jota hoidatetaan psykoterapeutin vastaanotolla. Aikuiset eivät osaa asettaa itselleen rajoja mutta vaativat niitä lapsiltaan.

Psykokulttuuri on voimissaan. Oman persoonan kehittämisestä on tullut kovaa ja yksinäistä työtä. Mihin kaikella itsetutkiskelulla ja persoonan trimmaamisella oli tarkoitus pyrkiä, on kiihkeän kehittämisvimman keskellä jäänyt epäselväksi. Monelle siitä on tullut huomaamatta itsetarkoitus.

Katriina Järvistä haastattelee Maarit Tastula.

Asiasanat: Seitsemäs taivas

– Anonyymi (ei varmistettu)

Iltalehti 26.4.2011.
Vanhempien pöyristyttävä villitys: Lapsia raivataan pois uuden onnen tieltä, koska lapset häiritsevät uusperheen elämää.

Vilppaan mielestä huostaanottoja pyydetään heppoisin perustein.

Kopio tekstistä.

Äiti tai isä haluaa murrosikäisen nuoren pois kotoa, koska uusi kumppani ja mahdollinen uusi lapsi ovat elämän keskiössä. Hankalaa ja kapinoivaa nuorta ei haluta häiritsemään uusperheen uutta onnea.

Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas on huomannut, että veri ei ole enää vettä sakeampaa, vaan vanhemmat pyytävät viranomaisia viemään lapsen pois uuden perheen tieltä. Vilppaan mielestä huostaanottoja pyydetään heppoisin perustein.

- Tämä on iso pulma, asia josta ei tarpeeksi puhuta, hän totesi Ylen uutisissa tiistaina.

Vilpas tietää kymmeniä tapauksia, joissa aikuinen on valinnut uuden suhteen ja haluaa siksi lapsilleen huostaanottoa. Räikeimmillään nuorelle on näytetty ovea antamalla hänen huoneensa yllättäen nuoremmalle sisarukselle.

- Ihan tällaisia konkreettisia esimerkkejä käytännössä tulee.

Vilpas totesi, että kyse on koko maan laajuisesta ilmiöstä, joka on jatkunut jo vuosia.

Kysely: Uusperheessä ongelmia?

Oletko sinä joutunut muuttamaan kotoa uusperheen tieltä tai tehnyt päätöksen, että nuoren on muutettava? Oletko seurannut läheltä tilannetta, jossa uusperhe ja nuori on ajautunut huostaanottoon?

Kerro kokemuksistasi. Liitä mukaan yhteystietosi, jos sinua saa haastatella aiheesta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Savon Sanomat. Isä menettää huoltajuuden hatarin perustein.

(Päivitetty 8.11.2009 9:00) Kuva: Anssi Hietamaa
Lisää aiheesta
Tänään vietetään isänpäivää 8.11.09 2:07
Ilkka Kuosmanen

Vesan ja Minnan romanssi alkaa seurakuntanuorten Lapin-retkeltä. Reissulle bussikuskiksi värvätty Vesa ihastuu iloisen Minnan valloittavaan hymyyn. Vaikka suuri ikäero hieman arveluttaa, Vesa alkaa seurustella ikäistään huomattavasti kypsemmältä vaikuttavan nuoren naisen kanssa.

Pariskunta muuttaa yhteen isommalle paikkakunnalle, avioituu ja saa lapsen. Vesa jää kotiin, jotta Minna voi suorittaa opintonsa loppuun. Poika kiintyy tänä aikana niin tiukasti isäänsä, että ei suostu enää äitinsä nukutettavaksi.

Vesa palaa töihin, mutta joutuu selkänsä vuoksi pian sairauslomalle. Rahasta on jatkuvasti puutetta, mutta Minna ei halua muuttaa uudesta vuokrakämpästä pienempään asuntoon. Sanomista alkaa tulla yhä useammin.

Tilanne räjähtää käsiin erään hiihtoloman aikana, kun pariskunta on kyläilemässä Minnan vanhempien luona. Massiivisen riidan seurauksena Vesa ilmoittaa palaavansa kotiin. Minna ei suostu lähtemään.

Kun Vesa myöhemmin soittaa vaimolleen, tämä kertoo ottavansa eron. Jonkin ajan kuluttua Vesa saa kuulla vaimonsa hakeutuneen turvakotiin, vaikka Vesa ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Pahoinpitelysyytökset eivät mene oikeudessa läpi, mutta kohta Vesa huomaa olevansa epäiltynä insestistä. Lastaan hän ei saa tavata enää juuri lainkaan.

Isäliike puuttuu
Vesa ja Minna ovat keksittyä nimiä, mutta tapaus on todellinen. Se tulee tutuksi Ari Jousmäen ja Liisa Kososen kirjasta Syytettynä isä (Teos). Vesan ja Minnan ohella kirjaan on poimittu neljä vastaavankaltaista tapausta, joissa isältä on viety lastensa tapaamisoikeudet avioeron jälkeen hyvin huterin perustein.

Jousmäen aloitteesta syntynyt kirja osoittaa, että lasten huoltajuudesta päätettäessä isä on lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisvaltainen sosiaalitoimi asettuu helposti naisen puolelle, oikeuslaitos taas suhtautuu huoltajuusriitoihin usein ylimalkaisesti tai suorastaan välinpitämättömästi.

"Normipäätös" on se, että äiti saa lapset ja isä elatusmaksut sekä rajoitetun tapaamisoikeuden. Siihen saatetaan päätyä, vaikka äiti olisi diagnosoitu henkisesti sairaaksi.

Eronneiden isien ankeat kohtalot ovat tulleet Jousmäelle tutuksi vapaaehtoistoiminnassa. Tarinoita isien kokemasta mielivallasta tupsahteli Jousmäen vetämiin miesten tukiryhmiin siihen malliin, että hän päätti koostaa niistä kirjan.

- Tarkoitus ei ole syyllistää naisia vaan herättää asiasta keskustelua. Tuntuu, että Suomesta puuttuu sellainen liike, joka ajaisi aktiivisesti isien asioita, nykyisin Lahti Aquan verkostopäällikkönä työskentelevä Jousmäki sanoo.

Usko oikeuteen meni
Törkeimmissä tapauksissa äiti käyttää lasta häikäilemättä hyväksi tekaistujen syytöksien todistajana, sillä ani harva lapsi uskaltaa puhua omaa äitiään vastaan.

Jutun alussa mainitun Vesan poikaa tutkittiin niin kauan, kunnes sairaalasta saatiin äitiä miellyttävä lausunto "todennäköisestä insestistä". Päätös peruttiin myöhemmin. Lääkäri sai asiasta huomautuksen, mutta hänen tekemäänsä lausuntoa ei voitu mitätöidä.

- En edelleenkään ole saanut tavata lastani ja lääkäri saa jatkaa toimintaansa, Vesa kertoo kirjassa.

Täysin uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt Vesa sanoo jo luovuttaneensa taistelun lapsestaan. Kipu lapsen menetyksestä ei kuitenkaan ota helpottaakseen.

- Ainut asia, mitä isyydestäni on jäljellä ja mikä minulta kelpaa, on raha, Vesa summaa katkerana.

Ari Jousmäki & Liisa Kosonen: Syytettynä isä. Teos 2009, 250 s.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Isyyslaki on uudistunut Kansanterveyslaitos.

Isyystutkimusta koskevat lait ovat uudistuneet
Lokakuun alusta voimaan tulleet lakiuudistukset saattavat lainsäädännön jo käytössä olleen isyystutkimuskäytännön mukaiseksi. Lakiin liittyvät asetukset tarkentavat eräitä isyystutkimukseen liittyviä vaiheita ja käytäntöjä. Kanneajan lyhentyminen viidestä kahteen vuoteen on merkittävä muutos.

Isyystutkimuksia tehdään vuodessa runsaan tuhannen lapsen kohdalla. Tällöin puhutaan oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta. Noin 80 % tutkimuksista on kunnallisten lastenvalvojien tilaamia ja noin 10 % on tuomioistuimen määräämiä. Isyystutkimuksia tehdään myös yksityishenkilöiden pyynnöstä runsaat 100 kappaletta vuodessa. Vainajaan liittyviä isyystutkimuksia tehdään vuodessa noin 25 kappaletta.

Mahdollisuudet selvittää biologista isyyttä tutkimalla periytyviä ominaisuuksia ovat viime vuosina huomattavasti kehittyneet ja nykyisin isyystutkimus perustuu DNA-tutkimukseen. Tutkimus tehdään edelleenkin yleensä verinäytteestä, mutta se voidaan tehdä myös vaikkapa suun limakalvolta otetusta näytteestä tai muusta kudosnäytteestä. Näin ollen vainajaakin koskeva tutkimus on mahdollinen. Myös lähisukulaisten näytteitä tutkimalla voidaan saada tietoa miehen isyydestä.

Tämän vuoden lokakuun alusta voimaan tulevat lakiuudistukset saattavat lainsäädännön isyystutkimuksen nykykäytännön mukaiseksi. Siten uudet säännökset virallistavat ja ohjeistavat DNA-tutkimuksen mukanaan tuomat mahdollisuudet selvittää biologista isyyttä, mutta sisältävät myös joitain muitakin isyystutkimukseen ja isyyden selvittämiseen liittyviä merkittäviä muutoksia.

Uudistus ei vaikuta vanhoihin isyysasioihin. Tuomioistuin voi käsitellä isyyden vahvistamista koskevan asian vain, jos lapsi on syntynyt 30.9.1976 jälkeen eikä lapsella ole oikeudellista isää.

Lakimuutokset

Isyyslaki (700/1975) muuttuu vain joiltain osin (Laki isyyslain muuttamisesta (379/2005)). Kuitenkaan isyyttä koskevat pääperiaatteet eivät muutu:

•kun lapsi syntyy avioliiton aikana, aviomies on lapsen isä.
•kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, isyys on erikseen vahvistettava. Isyyden selvittämisen toimittaa äidin kotikunnan lastenvalvoja.
•avioliittoon perustuva tai vahvistettu isyys voidaan myös kumota.
Merkittävä muutos liittyy kanneaikaan eli uudistetussa isyyslaissa isyyden kumoamiseen liittyvä kanneaika lyhenee entisestä viidestä vuodesta kahteen vuoteen lapsen syntymästä tai isyyden vahvistamisesta.

Lastenvalvoja voi tilata oikeusgeneettisen isyystutkimuksen isyyden selvittämisen yhteydessä vain sen henkilön suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus.

Uusi laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta (378/2005) säätää tarkemmin tutkimuksen suorittamisesta ja korvaa lain eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista (702/1975).

Isäehdokkaan lähisukulaisten näytteitä voidaan tutkia isyyden selvittämiseksi, mikäli mies on kuollut tai kadonnut, eikä hänestä itsestään ole olemassa sopivaa kudosnäytettä tai aiemmassa isyystutkimuksessa saatuja käyttökelpoisia tietoja. Näin voidaan menetellä toisinaan myös äidin näytteen ja äidin lähisukulaisten kohdalla.

Näytteen ottaa laillistettu tai luvan saanut lääkäri taikka hänen välittömässä valvonnassaan muu terveydenhuollon ammattihenkilö. Äärimmäisessä tapauksessa tuomioistuin voi määrätä näytteen otettavaksi vastoin tutkittavan tahtoa. Asianosaisen sukulaisesta näyte saadaan ottaa kuitenkin aina vain hänen suostumuksellaan.

Tutkimuksen tekijöitä on nyt kaksi kappaletta. Tähän asti isyystutkimuksia on Suomessa tehty ainoastaan Kansanterveyslaitoksen Isyystutkimuslaboratoriossa, mutta uuden lain myötä myös Helsingin yliopiston Oikeuslääketieteen laitos voi tehdä isyyslain mukaisia oikeusgeneettisiä isyystutkimuksia.

Uudet asetukset
Lakiuudistukseen liittyy myös kaksi asetusta (Asetus oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta, 755/2005, sekä Asetus isyyden vahvistamisesta ja kumoamisesta sekä lapsen elatuksesta annetun asetuksen muuttamisesta, 756/2005). Asetukset tarkentavat eräitä isyystutkimukseen liittyviä vaiheita ja käytäntöjä. Siten lääkärin velvoitteita näytteenotossa tarkennetaan. Asetus myös määrää, että kuolleen henkilön näytteen toimittamisesta tutkimuksen tekijälle huolehtii tutkimuksen määrännyt tuomioistuin tai sen tilannut lastenvalvoja. Lisäksi asetus antaa ohjeita isyystutkimuslausunnon ja sukulaisten tutkimista edeltävän lausunnon sisällöstä sekä isyystutkimuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden korvauksista.

Käytännön vaikutukset
Isyystutkimuslaboratoriossa DNA-tutkimuksen tekeminen on jo vakiintunut, eikä lakiuudistus näin ollen aiheuta merkittäviä muutoksia laboratoriokäytännössä. Kuitenkin, esimerkiksi sukulaisten näytteiden tutkimisen saattaminen sujuvaksi osaksi isyystutkimusta merkitsee laboratoriolle monenlaisia haasteita.

Isyystutkimusnäyte otetaan yleensä terveyskeskuksessa ja saman isyysasian näytteitä voidaan ottaa eri aikoina ja eri paikoissa. Näin ollen on pitkälti tutkimuksen määrääjän/tilaajan/pyytäjän sekä näytteenottajan varassa, että saman isyysasian näytteet toimitetaan samalle tutkimuksen tekijälle, jotta vältytään harmillisilta sekaannuksilta. Sekaannusten välttämiseksi isyystutkimusnäytteiden lähetelomake on uudistettu.

Matti Lukka, laboratorion päällikkö
Ismo Ulmanen, erikoistutkija
KTL, Isyystutkimuslaboratorio
www.ktl.fi/isyys

Kommentti.
Ennen isyyslain uudistamista suhteessa syntynyt lapsi oli aina automaattisesti kumppanin siittämä.

Jos lapsi oli isän näköinen siihen vaikuttivat perinnöllisyystekijät.

Mikäli lapsi oli talonmiehen, naaapurin, tai ulkomaalaistaustaisen näköinen , tummaihoinen ,vaikuttajina olivat silloin ympäristötekijät.
Isyys oli automaattisesti suhteessa olevalla miehellä.

Kiitokset lakiuudistuksesta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

----------------------------------

Porilainen lehti 16.6.2010.
Varatuomari Anja Hannuniemi.

Isiä vieraannutetaan julmasti ulos lapsen elämästä.

Varatuomari Anja Hannuniemen pian valmistuva väitöskirja nostaa esille eroperheiden lapsia sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän. Suurimmassa osassa tapauksista vieraannuttaja on äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä. Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamiseen liittyviä vaaran merkkejä.

Katkerien lapsenhuoltokiistojen määrät ovat viime vuosina kasvaneet ja niissä käytettävät keinot koventuneet. Samaan aikaan lasten pahoinvointi on erilaisilla mittareilla mitattuna jatkuvasti lisääntynyt. Huostaanotot lisääntyvät 5–7 prosentin vuosivauhdilla, lasten- ja nuorisopsykiatristen potilaiden määrät ovat kasvussa ja nuorten miesten syrjäytyminen on jo vakava kansantaloudellinen ja sosiaalinen omgelma.
Näillä kaikilla asioilla on selkeä kytkös toisiinsa, vieraannuttamisoireyhtymä (Parental Alienation Syndrome, PAS). Väitöskirjaa vieraannuttamisoireryhtymästä tekevän varatuomarin Anja Hannuniemen mukaan kyse on erittäin vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka kielii siitä, että järjestelmät lasten suojelemiseksi ja heidän asioidensa ratkaisemiseksi eivät toimi.

Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että katkerissa huoltajuuskiistoissa jompikumpi vanhemmista tietoisesti mustamaalaa toista vanhempaa niin, että lapsi ei halua olla tekemisissä tämän kanssa.
– Vieraannuttaja puhuu pahaa lapselle toisesta vanhemmasta sekä sabotoi tapaamisia ja lapsen varusteita. Lapsi oppii pidemmän päälle kaksinaamaiseksi, valehtelemaan, vakoilemaan ja varastamaan, Hannuniemi listaa.
Vieraannuttajat sairastavat usein myös persoonallisuushäiriöitä. Ja kun viranomaiset eivät tilannetta tunnista, lapsi jätetään häiriintyneen vanhemman kynsiin.
Vanhempien eron jälkeen lapset joutuvat 85–90-prosentin todennäköisyydellä äideillä, vaikka isät ovat Hannuniemen mukaan huomattavasti aktivoituneet, kun taas naisten alkoholin käyttö ja tunnistettu väkivaltaisuus ovat huomattavasti lisääntyneet. Useimmissa tapauksista vieraannuttaja onkin siis äiti.
– Tämä tarkoittaa, että lapsia pidetään kasvavassa määrin väkisin äideillä, joilla ei ole mitään edellytyksiä vanhemmiksi. Ja isiä vastaavasti syrjitään. Tosin sitä mukaa kun isät pääsevät lähihuoltajiksi, heidän määränsä myös vieraannuttajina saattaa kasvaa.

Vieraannuttaminen tapahtuu Hannuniemen mukaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä aktiivivaiheessa lähivanhempi keksii erilaisia kieroja tapoja pitää lapsi erossa etävanhemmasta.
– Vedotaan lapsen harrastuksiin, naapurin lapsen syntymäpäiviin tai milloin mihinkin, ettei toinen voi tavata lasta. Se on kuitenkin laitonta, vanhemman tapaaminen on aina tärkeämpää kuin mikään harrastus. Joustamattomuus kuuluu tähän kaavaan ja itse asiassa usein näitä harrastuksia ja menoja buukataan tarkoituksella juuri tapaamisajankohtiin, Hannuniemi valottaa.
Lapselta voidaan myös takavarikoida etävanhemman antama kännykkä ja lasta voidaan kuulustella kuin rikollista etävanhemman asioista ja tämän uusista kumppaneista. Lapsi saatetaan eristää toisen puolen isovanhemmista ja suvusta. Pahimmissa tapauksissa lapset tulevat pahoinpidellyiksi, jos lapsi osoittaa merkkejä siitä, että etävanhemman luona on ollut hauskaa.
– Lapsi käännytetään samaan tapaan kuin uskonnolliseen lahkoon. Kun aktiivinen käännytys lähivanhemman erinomaisuuden uskontoon on tehty, toisessa vaiheessa lapsi osallistuu itse vieraannuttamiseen. Lapsen on pakko valita puolensa, koska hän ei jaksa kauaa repivää tilannetta.
– Ja koska lapsi on luontaisesti lojaali lähivanhemman manipulaatiolle, lapsi hylkää etävanhemman. Lähivanhempi voi näennäisesti sanoa, että kannustaa tapaamiseen, vaikka on jo tehnyt työn vieraannuttaakseen lapsen etävanhemmasta.

Vieraannuttajat pelaavat lapsilla paikoin jopa niin kovaa, että vääriä insestisyytöksiä on Hannuniemen mukaan mennyt läpi Suomen oikeusistuimissakin.

– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan erojen yhteydessä vähintään puolet hyväksikäyttöväitteistä on vääriä. Vieraannuttamistapauksissa tämä "valttiässä" vedetään hihasta silloin, kun lähivanhempi on riittävän kauan yrittänyt vieraannuttaa etävanhemmasta muilla keinoin, jotka eivät ole tehonneet, Hannuniemi kuvaa raakaa todellisuutta.

Anne Nikka

Tuomioistuimet suosivat häiriintyneitä äitejä

Suomalainen oikeuslaitos tekee paljon vääriä huoltajuuspäätöksiä, koska tuomarit ja sosiaaliviranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamisoireyhtymää, toteaa tutkija, varatuomari Anja Hannuniemi.

Pohjoismaissa ja eritoten Suomessa vieraannuttamista ei ole varatuomari Anja Hannuniemen mukaan vieläkään ymmärretty ottaa vakavasti, vaikka Suomen käräjäoikeuksissa käsitellään yhä useammin huoltoriitoja, joissa toista vanhemmista syytetään lapsen manipuloinnista eron jälkeen.

Saksassa, Kanadassa, Israelissa, Australiassa ja USA:ssa tuomioistuimet ovat hyväksyneet vieraannuttamisoireyhtymän (PAS) jo viralliseksi diagnoosiksi. Samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myöntänyt ilmiön olemassaolon.

– Kun Suomen valtio on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tämä tulisi ottaa huomioon suomalaisessa lainkäytössä.

Hannuniemi suomii väitöskirjassaan kovin sanankääntein suomalaista oikeusjärjestelmää sekä ihmettelee poliittisen järjestelmän silmien ummistusta näin vakavan ongelman edessä.

Tuomioistuimet ovat Hannuniemen mukaan jo vuosia suosineet häiriintyneitä äitejä lähihuoltajiksi. Syykin on tutkijan mielestä helposti löydettävissä: Tuomioistuimet antavat periksi vieraannuttajille, jotka ovat hyvässä asemassa ja kulissit kunnossa, koska luonnehäiriöiset narsistit osaavat selittää asiat niin hyvin.

– Hyvin paljon lapsia menee väärille ihmisille, koska tuomioistuimet ovat ihan sekaisin. Siellä ei ole riittävää psykiatrista osaamista, eikä vieläkään tajuta, että äiditkin voivat olla väkivaltaisia ja tehdä pahaa lapsille.

– Isien pitäisi olla aivan täydellisiä, että he kelpaisivat vanhemmiksi. Äidit voivat olla juoppoja ja he saavat silti lapsen huoltajuuden. Järjestelmässä on selvä vinoutuma, Hannuniemi huomauttaa.

Ongelmaan olisi kuitenkin löydettävissä ratkaisu, jos tuomarit ja sosiaalityöntekijät koulutettaisiin tunnistamaan vieraannuttaminen. Nyt lasten puheista tehdään Hannuniemen mukaan jatkuvasti vääriä tulkintoja, kun lapsia on ehditty käännyttää lähivanhemman paremmuuden uskoon.

Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan olemassa menettelytapaa, jolla katkerissa huoltajuuskiistoissa vieraannuttajan persoonallisuushäiriöitä voisi kartoittaa.

Hannuniemi onkin esittänyt, että vaikeissa huoltajuusriidoissa tehtäisiin pakollinen mielitilatutkimus vanhemmille.

– On huonon yhteiskuntapolitiikan merkki, että syrjäytymisvirtahepo on keskellä hyvinvointiyhteiskunnan olohuonetta, eikä kukaan halua nähdä sitä, saatikka tutkia ja saada tutkimustuloksia. Sehän pakottaisi tekemään uudenlaista politiikkaa, joka tuottaisi lisää kustannuksia. Mutta asiaan paneutuminen maksaisi itsensä takaisin nopeasti, sillä yhden syrjäytyneen nuoren arvioidaan maksavan yhteiskunnalle eläkeikään mennessä miljoona euroa.

Anne Nikka

Lisätty ke 16.6.2010 | 24 kommenttia

– Anonyymi (ei varmistettu)

-------------

Varatuomari Leeni Ikonen kirjoittaa blogissaan lastensuojelun epäkohdista.

Netissä löytyy lisää haulla > leeni ikonen <.

Silmukka kiristyy 13.9.2010
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi ”hälytykseen” (HS 11.9.).

Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000 -luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei sen sijaan tukea lapsille.

Kannattaisi pohtia myös asenteita. Ovatko lapset todella niin pahatapaisia, että tällainen ilmiantojärjestelmä on syytä ottaa käyttöön? Onko ylipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria?

Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli-työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella, mututuntumalla. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta.

Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan. Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaanotetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli 23-24 -vuotiaana neljäsosa oli joko työttömänä tai eläkkeellä.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.

Leeni Ikonen

varatuomari, Sipoo
--------

– Anonyymi (ei varmistettu)

Elatusvelvollisten liitto ry.

Lehdistötiedotteet

Etävanhemman vieraannuttaminen

Etävanhemman vieraannuttaminen lapsesta lisää yhteiskunnan kustannuksia

Lähivanhemman lapsiinsa kohdistama manipulointi, jonka tarkoituksena on vieraannuttaa lasta etävanhemmasta, sekä etävanhemman ja lasten tapaamisten vaikeuttaminen ja jopa estäminen tekaistuilla syillä on varsin yleistä avioerotilanteessa.

Etävanhemmat saattavat kokea vieraannuttamisen ja sen mukana tuoman epävarmuuden jopa siinä määrin raskaana, että luopuvat toivosta saada tavata lastaan. Tapaukset, joissa etävanhempi ei ole tavannut lastaan yli vuoteen, eivät ole tavattomia, vaan näistä tapauksista kuulee säännöllisesti. Etävanhempi joutuu helposti tilanteeseen, jossa käräjäoikeus määrää hänen ja lapsen tapaamiset valvotuiksi perustellen päätöstä, että etävanhempi on lapselle vieras. Kaikki tämä vain siksi, että eron jälkeen lapsen ja etävanhemman tapaamisia on vaikeutettu ja estetty, jolloin heidän suhteensa on muuttunut etäisemmäksi.

Valvottu tapaaminen vaatii kunnilta resursseja, sekä henkilöstöä että taloudellisia resursseja. Yleensäkin mahdollisuudet valvottujen tapaamisten järjestämiseen ovat rajallisia ja tapaamisia voidaan järjestää harvemmin kuin etävanhemman ja lapsen suhteen kehittämiseksi olisi hyödyksi. Sekä kuntien että järjestöjen tulee aktiivisesti pyrkiä ennalta ehkäisemään vieraannuttamista neuvonnalla ja tiedottamisella, jotta ennalta ehkäisevällä

Varatuomari Arja Hannuniemen pian valmistuva väitöskirja vieraannuttamisoireyhtymästä on tervetullutta tutkimustietoa eroperheiden tilanteesta ja toivottavasti oikeusistuimet tarkastelevat omaa toimintaansa ennakkoluulottomasti pyrkien paremmin pääsemään lapsen edun mukaisiin päätöksiin.

Yle uutisoi 15.7. monikulttuurisista huoltajuusriidoista, jotka äärimmillään kärjistyvät lapsikaappauksiksi. Jutussa tuotiin selkeästi esiin myös vieraannuttamisen näkökulma.

Elatusvelvollisten Liitto ry kokee positiivisena sen, että asia on saanut julkisuutta ja useat tahot ovat nostaneet asian esille. Toivottavasti vieraannuttamisongelman käsittely julkisuudessa saa yhteiskunnan ja kansalaiset huomaamaan ongelman ja heräämään sitä vastustamaan ja pyrkimään yhdessä parantamaan lapsen edun ja oikeuksien toteutumista.

---------------------------------------------------------------------

Toimituksille tiedoksi

Lisätietoja antaa Elatusvelvollisten Liitto ry:n puheenjohtaja, Risto Auvinen, puh. 050 - 547 6679 tai e-mail puheenjohtaja@elatusvelvolliset.fi.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kyllä kesti kaaaauan ennen kuin asia otettiin esille. Omien lasten suosiminen kuuluu ihmisluontoon, mutta toisilla ihmisillä on luontonsa lisäksi moraalia. Moraalilla ja yhteiskuntaluokalla on tuskin mitään tekemistä toistensa kanssa. Vallitsevaa "perheiden moninaisuutta" on tuettu monien valtion tukemien instituutioiden, mm. yliopistojen, arvovaltaisessa politiikassa ja jopa käytännöissä. Näin tuetaan ennen kaikkea aikuisten ihmisten vapauksia. Samalla leimataan lapsia "sopeutumattomiksi", "vaikeahoitoisiksi" tms. ja kaadetaan lamaantumiseen asti oletuksia asioiden laidasta. Nyt pois ne vaaleanpunaiset sarjasuhteita ja solidaarisia verkostoja lupaavat hippilasit ja katsotaan lapsen totuutta uusperheistä. Ei taida kiinnostaa ketään?

– Uusperhe=äitipuoli? (ei varmistettu)