Runoraati

Runoraati 4.12.

Alaston runoilija ja muita runoelämyksiä

Runoraati palaa tauolta ja tarjoaa tuoreita kotimaisia runoja. Niitä maistelevat raadissa Anna Puu, Antti Nylén, Miina Äkkijyrkkä ja raadin vakijäsen Jukka Virtanen. Ohjelmassa nähdään muun muassa raatien historian sadas runovideo ja ensimmäinen alasti lausuttu runo.

Runonsa esittävät valitsemissaan paikoissa Kaisa Ijäs, Juha Siro, Vesa Haapala sekä Kotiteollisuus-yhtyeen laulajana paremmin tunnettu Jouni Hynynen ja näyttelijänä ansioitunut Outi Mäenpää. Raatia puhuttaa runoissa erityisesti rakkaus ja pistehaitari venyy ankarasta nollasta äänekkääseen kymppiin.

Seuraavalla viikolla Taloraati kiertää Suomea kokeilemassa, millainen nykyarkkitehtuuri nostattaa esikokijoiden huulille sanan: wow. Raatisarjan viimeisessä osassa Runoraati paneutuu lasten oikeuksien juhlavuoden kunniaksi runoihin, joissa lapsuus on läsnä.

 

Taloraati 11.12.

Taloraati sanoo wow

Taloraati kiertää Suomea ja testaa, millainen rakennus nostattaa huulille sanan wow. Runoraadin sisar-ohjelmassa talonvaltaaja, kuvataiteilija, elokuvaohjaaja ja vapaa tutkija käyvät viidellä paikkakunnalla esikokemassa katsojien puolesta uusia julkisia rakennuksia, jotka on suunniteltu näkymään, väittämään, tuottamaan elämyksiä ja ottamaan jopa kantaa.

Hyväntuulinen ja teräväsanainen raati koostuu ihmisistä, joilla on erilainen ote arkkitehtuuriin. Kuvataiteilija Jan-Erik Andersson on juuri rakentanut itselleen lehdenmuotoisen omakotitalon ja väitellyt ornamentiikasta taiteen tohtoriksi. Oikeutta ja merenkulkua opiskelija Akuliina Saarikoski on vallannut taloja. Elokuvaohjaaja Markku Pölönen tunnistaa, mitä arkkitehtuurilla viestitään ja vapaa tutkija Kaarin Taipale suhteuttaa rakennukset ympäristöönsä ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tässä uteliaassa seurueessa ei ujostella testata taidekappelin akustiikkaa tai vanhusten dementiaosaston terassin tanssittavuutta.

Kaikki raadin kohteet on rakennuttu 2000-luvulla, kaksi on valmistunut vasta tänä vuonna. Arvioitavana ovat Turun Pyhän Henrikin ekumeeninen kappeli, Hämeenlinnan maakunta-arkisto, Pukkilan Hyvinvointikeskus Onni, Vuosaaren merimieskeskus ja Kotkan merikeskus.

Raati antaa pisteet studiossa ja pohtii mm. Onko Pukkilalle lahjoitettujen Nokia-osakkeilla miljoonatuotoilla tehty unelmien vanhainkoti, josta muidenkin pitäisi ottaa mallia. Millaisessa tilassa nykymerimies haluaa hengähtää ja sopiiko biljardipöytä rukoushuoneeseen? Onko Turun taidekappelissa hyvät penkit ja miltä hiljaisuus siellä tuntuu? Muistuttaako Kotkan merimuseo suurta setelikasaa ja olisiko se sittenkin kannattanut rakentaa Helsinkiin? Kannattiko maakunta-arkiston betoniseinään ikuistaa nykyajan symbolina viivakoodi?

Taloraadin matkanjohtajana ja keskustelun vetäjänä toimii Minna Joenniemi. 

 

 

Kiitos Radio Suomen Runoraatiin osallistuneille 1.10.!

Runoraadin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan suoran radiolähetyksen voi kuunnella lokakuun ajan YLE Areenasta: http://areena-beta.yle.fi/audio/455121

Jukka Virtanen, Sinikka Nopola ja Juha Itkonen sekä kuulijat antoivat eniten ääniä Johanna Venhon ja Ilpo Tiihosen runoille, mutta kaikille runoilijoille kiitos osallistumisesta. Antakaa palautetta ohjelmasta ja runoista runo.raati@yle.fi

 

Nyt sinulla on mahdollisuus osallistua Runoraatin. Radio Suomen Runoraadissa kuulija pääsee raatilaiseksi!

TV:stä tuttu ja rakastettu Runoraati lähetettään ensimmäistä kertaa radiossa torstaina 1.10. klo 18-20.Radio Suomen suorassa lähetyksessä runoista keskustelee kolmen hengen raati ja neljännet pisteet antaa aina musta hevonen eli kuulija eli mahdollisesti juuri sinä!

Kahden tunnin lähetyksen teemana on ilo kaikessa monimuotoisuudessaan. Arvioitavia runoja on kahdeksan ja runoilijat itse esittävät ne ohjelmassa. Runoilijat ovat Claes Andersson, Pertti Alaja, Vilja-tuulia Huotarinen, Heli Laaksonen, Pia Perkiö, Roman Schatz, Ilpo Tiihonen ja Johanna Venho. Mikä runo on kenenkin kirjoittama, selviää ohjelmassa ja sen jälkeen näillä nettisivuilla.

Minna Joenniemen emännöimässä studiossa istuvat Runoraatien vakijäsen Jukka Virtanen sekä kirjailijat Sinikka Nopola ja Juha Itkonen.

Kuulijat voivat myös lähettää kirjoittamiaan lyhyitä runoja ilosta ohjelmaan. Raatilaiset valitsevat ohjelman päätteeksi yleisön runoista suosikkinsa.

Osallistu ohjelmaan

Radio Suomen Runoraatiin osallistut puhelimella numerossa 0203-17 600. Puhelinlinjat avataan jo tunti ennen lähetystä. Kun soitat, kerro nimesi ja mistä soitat. Jos soitat ennen suoraa lähetystä, voit kertoa, jos haluat kommentoida tiettyä runoa.Suorassa lähetyksessä kerrot pisteet, kuka olet ja mistä päin soitat. Sen jälkeen kerrot, mikä runossa ihastutti, ärsytti, millaisia tunteita se sinussa herätti.

Itse kirjoittamiaan runoja ilosta voi lähettää sähköpostiosoitteeseen radio.suomi@yle.fi tai tekstiviestinä numeroon 16149. Tekstiviestitunnus on RS TEEMAILTA.

 

RUNO 1

Vilja-Tuulia Huotarinen kokoelmasta Iloisen lehmän runot (WSOY 2009)

Minusta tuli ILOINEN jo varhain.
Yhä uudestaan juoksin vieraiden syliin.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
purin lakanaan pienet polut.
Mitä tulee pikkuveljeeni, häntä rakastin
KOKO ILOLLANI:
Jaoin hänen kanssaan KAIKEN.
Jaettuna ILOSTA tulee suurempi,
se peittää alleen MITÄ TAHANSA.
Äiti oli ILOISESTI hullu.
Isästä vasta ILOITSINKIN,
kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Kun hampaita puuttui, ILO teki minut rumaksi.
Kirjoitin päiväkirjaan:
MUTA SE ON VAAN PAKO KESTÄÄ.

Oli selvää että kirkkaimmin helähtävään nauruun
kykenee vain hyvä ihminen

 

RUNO 2

Roman Schatz: Osta vokaali – runoja A:sta Ö:hön (Johnny Kniga 2008)

Syksy

myssy ryhtyy
hyppyyn tylyyn
yltyy myrskyn rytkytys

kylmyys kypsyy
pysyy synkkyys
kyykkyyn hymy hyytyy

syksyn ytyyn
syttyy lyhty
syntyy kynnyskysymys

rypyt tyynyyn
pylly pystyyn
lyhyt syvyystyydytys

tyhmyysmyrkky
yhdystyhjyys
pyttyyn yrmy jyskytys

hyvyys myyty
lyttyyn pyhyys
kylpyyn, kyyhky, hys!

pyry syksyn
kyltyy, tyyntyy
ryyppyyn tyydyn nyt

 

RUNO 3

Heli Laaksonen Sulavoi (Otava 2006)

Näyttö klo 14.30

Kaarina oi Kaarina!
Kat kui kiva virastotalo tual,
nii viahko trapputralli
ja sympaattine viiva asfaltis.
Ihana pyäräteline uimahallin pihal ja
hiano koirankakkapussi!
O-marketi ostoskärry näyttä kulleronupult.
Oi peräkärryn vetokoukun suajamuavi!

Kuul, Eerikki, kuul:
harakka laula ko Celine Dioni.

Sinä päivän
ko olet pussaillu
kahte saak Kaarinan kans peito al,
älä
älä tee asuntokaupoil
suuri päätöksi.

 

RUNO 4

Pertti Alaja Hyvää yötä, Kleopatra (Sammakko 2007)

Tarjoat meren herkkuja.
Sulostutat tekemällä kaksi kertaa ristiriipunnan.
Näytät videolta kuoleman Dallasista vuodelta 1963.
Kun korahdan katkarapuallergiaani,
onnellisuus täydellisestä murhasta
korkkaa samppanjapullon.

Harvoin itsellä on näin hauskaa kun heittää veivin.

 

RUNO 5

Pia Perkiö: Kun ilo läikkyy (Kirjapaja 2009)

Pudotat käsiini kirkkaan ilon
kuin hedelmän
ja minä syön
tulematta kylläiseksi.

 

RUNO 6

Ilpo Tiihonen Jumalan sumu (Wsoy 2009)

Ylistys pyllylle

Nyt kun kellut pyllysi pikku kellukkeilla
kaikkeutemme karikkoista merta
ja tunnet kuinka pylly pitää sinut pinnalla
ja estää vajoamasta läpi tuolin
pimeyteen joka allamme longottelee valtavaa kitaansa
ja lipoo eltaisia hampaitaan

nyt kun istut, ja tuo kaksoisturvatyyny
pehmentää törmäyksen terävimpiin mietteisiin
ja lauseista kaikkein karkeimpiin

pyllylläsi tunnet kuinka Luojan suunnittelu,
testit ja toteutus ovat tulleet täydeksi,
pyllyn täyteydeksi, pettämättömäksi toveriksi
joka seuraa minne menetkin
ja vaikka puhuisit ihmisten ja enkelten kielillä
mutta sinulla ei olisi pyllyä
olisit vain pikku pilleri planeettojen pallomeressä

sillä pitkämielinen ja lempeä on pylly,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei sopimattomasti käyttäydy
vaan kaikki se peittää, kaiken uskoo,
kaikki se toivoo ja kaiken kärsii,
ja niin kulkevat maailmanlopun horisonttiin
ne onnelliset, ihminen edellä
ja pylly perässä

 

RUNO 7

Claes Andersson (suomentanut Pentti Saaritsa):
Runoja meren pohjalta: runoja vuosilta 1962-1993
(Wsoy, 1996.)

Juuri nyt minä olen siellä missä kaikkein mieluiten
haluan olla.
Nainen joka nukkuu sängyssäni on se jonka kanssa
mieluiten nukun.
Tämä voileipä on parempi kuin kaikki muut voileivät.
Ruoho kalterien tällä puolella on vihreämpää
kuin toisella puolella.
Tämä kesä on kauniimpi kuin kaikki lapsuuden kesät.
Ne sairaudet joita poden sopivat minulle paremmin kuin
kaikki muut sairaudet.
Kaipuuni on suurempi kuin mikään muu kohdalleni sattunut.
Kasvojani peilissä en vaihtaisi kaikkiin
maailman peileihin.

 

RUNO 8

Johanna Venho, kokoelmasta Tässä on valo (WSOY 2009)

Tanssi. Laulu on tässä. Itku on laulu, silmistä virtaava vesi johon säde
sattuu. Nauru, kun se soi matalalta, kehrää, ei tule kylmä. Ojenna käsi ja
ota omena, ota kiinni, ota nämä kirjeet, joissa me olemme niin liikuttavat
kuin ihmiset toisilleen aina: kurottumassa kohti, kysyvinä,
pelkäämässä että sattuu, käärimässä pieniä lahjoja voimapaperiin,
antamassa, antamassa. – I hope you like the little ones! Kaikki on tässä,
lasipurkki vadelmahilloa, itse poimitut marjat, itse keitetty hillo,
hitain kirjaimin korttiin piirretty viesti: keräsin vadelmat metsästä,
lammen vierustalta, kun pimeä putosi, lampi valaisi metsää.
 

 

 

Runoraadin lamakarnevaalit

Nyt Runoraadin lamakarnevaalit! Suorassa lähetyksessä Helsingin Taiteiden yöstä 21.8. klo 21.30 otetaan mittaa runosta ja lamasta.

TV1:n suosittu kulttuuriohjelma Runoraati palaa ruutuun ja panee pystyyn lamajaiset, pula-ajan karnevaalit.

Luvassa on Minna Joenniemen juontama suora lähetys Helsingin Taiteiden yöstä parhaaseen katseluaikaan perjantaina.

Erikoislähetystä varten Runoraati haastoi runoilijoita muuntamaan taantuman tuntoja runoiksi. Yleisölle ja raadille ne esittävät ilmaisuvoimainen lausujakaarti: Eero ja Juho Milonoff, Minttu Mustakallio, Anna Paavilainen ja Liisi Tandefelt.

Taloudellinen taantuma on uutis- ja ajankohtaisohjelmien käsittelemä ilmiö, joka on sekä abstrakti ja kipeän konkreettinen. Taloudellisen taantuman ymmärtäminen vaatii tietoa ja suhteellisuudentajua, mutta myös eläytymiskykyä ja empatiaa.

Runoraati haastoi nykyrunoilijoita kokeilemaan, saako runon keinoin paremmin kiinni siitä, miltä taantuma tuntuu. Risto Ahti, Helena Sinervo, Anja Erämaja, Tommy Tabermann sekä ensimmäistä kertaa runoilija esittäytyvä räppäri Asa tarttuivat haasteeseen.

Suorassa lähetyksessä nähdään, tarjoavatko nykyrunoilijat lamalääkkeeksi voimautusta vai valitusta, lohtua, vihaa vai viihdytystä. Raadissa on jälleen mukana vakijäsen Jukka Virtanen sekä kansainvälisesti taloutta tarkkaileva filosofi Pekka Himanen ja edelliseen pankkikriisin omakohtaisesti kokenut ja siitä uuden romaaninsa kirjoittanut Raija Oranen, sekä teräväkynäinen sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

Runoraati on rakentanut lamaleirin Cafe Aaltopellille Suvilahden voimala-alueelle Helsinkiin. Yleisöä pyydetään saapumaan paikalle ennen klo 21. Vapaa pääsy.

 

Runoraadin lamarunot:

 

Helena Sinervo

PYSYTKÖ KÄRRYILLÄ?

Tässä on lama
joka putosi niskaan
joka sai paiseita
jotka puhkoi tohtori
joka määräsi lääkettä
joka valui viemäriin
jossa oli tukos
jonka avasi huoltomies
joka latki viinaa
jossa kellui kärpänen
jolla oli ystävä
joka auttoi mäessä
joka oli alamäki,
           suoranainen kuilu,

jolla oli pohja
josta alkoi nousukiito
jolla oli laki
joka määräsi laman
joka putosi niskaan
jossa kipuili lihas
jota hoiti hieroja
joka syntyi Kiinassa
jossa kasvoi talous
joka pilasi ilmaa
jossa lensi kärpänen
jolla oli ystävä
joka suistui kuiluun,
                   ammottavaan reikään,

joka oli juustossa
jonka söi hiiri.

 

Asa Salo

KAKSTUHATLUVUN KASARI

Mihin vittuun mä täält sudin?
Viis sampoa kuopassa,
kirjanpitäjä sellissä,
tilit jäässä.
Availee silmiä lippatukka
otsalle painautuneena
Dalai-lama luukun lattialla,
jäähyväissuudelma mutkalle mustissa.

Kuudenkymmenen hyväksikäytetyn lähiötiikerin
hoitamattomat hampaat
ongenkoukkuina niskassani
ripottelevat selkeitä tekstiviestejä
kerran tunnissa
polvieni tulevaisuudesta läpi yön.
Kymmenen vuodatettua nimeä
- hulluilta ei manneteta nenällistäkään.

Oon rukoillut pintaliitokapakoissa,
valvonu juppikhmerejä vetämässä spägää.
Täydet hiilarit, tuhat taalaa viikko,
jekkutytölle viidenkympin seteleit,
pubiprinsessa pisnessluokassa Pattayalle,
sunnuntait salilla ajattelematta reenaten,
lomaosakkeita ja elämysmatkoja,
purjehdusrafla kahisevalla.

Tuli talvi...
Lumituiskuvainaa
kanuunassa kiemurtelee,
timpuri pummaa palkkakuitteja,
tuliterä Impreza hinattiin pois.
Unionin verokeitaat kii
langalla väijymässä femmoja,
rakennusalan lakisääteisiä kuluja,
Viron trippien teletunnistetietoja.

Strobon salamoidessa
silmät sulkeutuu.
Uhrataan kukko ennen tappelua.
Marjaniemessä kokki laskee verhot
- onneksi ei ole muita ruokittavia.
Faija sano et tää on kakstuhatluvun kasari.
Haulikon piippu hampaiden välis
kristallikupoli
rikki.

 

Tommy Tabermann

VAPAUS

Metsässä kasvaa sientä ja marjaa,
onkia saa missä vaan,
ja perunat voi vaikka varastaa:

Vieväthän nekin
leivän lapsen suusta,
pörssipotenssin nimessä,
siis että rikkaiden säkistä
ei puuttuisi muruakaan

Viekää kaikki,
leivät,voit ja turhat helyt,
mutta tätä sänkyä ette vie!
Tässä sängyssä rakastellaan
ja siitetään
uusia ihmisiä, kahleista vapaita

Tässä sängyssä rakastetaan ja rakastellaan,
ja kun siitä katkevat jalat
jatketaan paljaalla lattialla,
taivasalla, käskyistä, kielloista piittaamatta

Kaksi tässä maailmassa tappaa:
työ ja sota
Kiitos siis potkuista,
potkut antavat potkua:

Nyt sitä taas jaksaa
olla vasikkaa ja varsaa

 

Anja Erämaja

VOI EI, VOI JOO: LAMA ….

Voi ei, voi joo: lama. Taas pitää pelätä ja surra, vaihtaa pienempään. Tila-auto toisinajatteluun, festivaalit piknikkiin. Taas ne sen teki, harharaha haihtui tuuleen. Taas on talkoot. Ostan vähänkäytetyt lenkkarit, neljä euroa, hienot, kellanvihreät lukaalit, iskunvaimentimet. Juoksen kirjastoon ja uimaan, puistoon ja palstalle, pahoittelen pientä budjettia. Köyhä on kehno elvyttäjä, miettii hampaidenharjausta palveluna, mitä siitä voisi pyytää, keneltä? Kuka tuo tukipaketit, suloisen joulun köyhän niinkuin rikkaan luo? Tuijotan kattoa, ei sano mitään. Priit priit vetelee räystäspääsky pihalla, ei tiedä että huonosti menee, ei tajua rahastojen rahastojen rahastoja, kolon kolon koloja, onkaloita, kätköjä. Pelimiehen kolikkoa: klaava, minä voitan, kruunu, te häviätte. Kankeana huilaan, pelkään että sänky nykäistään alta, taso laskee, ja katto. Joutuu konttaamaan, ryömimään, käytävälle, putkeen, viemäriputkeen. Kuolema korjaa, siivooja lakaisee roskan. Lapset joutuvat hunningolle. Egyptissä piti käydä.

 

Risto Ahti

MUISTI JA UNOHDUS

Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Tämä tapahtuu äkkiä, mutta tätä
ei voi huomata ihminen, joka ei muista mitään.
Ja niin on sanottava: koska kaikki on jo ohi, älä käytä aikaasi miettimiseen,
koska kaikki on jo ohi – sait yhden kesäyön ja se jo meni – älä tuhlaa aikaasi,
elä täysillä.

Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Vuodenajat
hengittävät ajan, tehtaat sisään- ja uloshengittävät ihmisiä.
Älä säästä, huomista ei ole, pane talteen huomisen varalta – kenen velvollisuus
on muistaa, kuka saa unohtaa,
kuka mäen eteen sattuessa sen lapioi reppuunsa, että sillä täyttäisi
eteensattuvan syvän kuopan.

On kevät, kulta pieni, on kevät, ei ole syksy, on kesä, unohda talvi. Ei kukaan
voi olla täällä ja täältä poissa. Sotilas on taistelun sydämessä, upseeri seisoo
mäellä kiikari kädessä. Kukaan ei voi olla yhtä-aikaa sotamies ja upseeri – et voi tanssia ja rakastaa, et juhlia voi, surren huomista.

Aika sisään- ja uloshengittää meidät, tehtaat sisään- ja uloshengittävät meidät, lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, kevät, kesä, syksy ja talven pimeä,
kuka kerää reppuunsa vastaantulevan mäen ja täyttää sillä
syvän kuopan, johon pudotessaan taittaa niskansa, kuka kerää taskuunsa kesän ja valaisee sillä talven pimeän, kuka kevään kasvun ottaa syliinsä ja sillä maksaa syksyn lakastuneen maiseman,
joka hetki
muistamattomuus taittaa niskansa, joka hetki juhlija
taittaa niskansa,
älä tuhlaa aikaasi, elä täysillä.

Miksi pitäisi mäenlaskijan mäkeä ylöskiivetä?
Mäki kyllä maksaa velkansa,
ihminen ei maksa. Sen, minkä lain poimuista voi omakseen tuhlata, sen
omakseen sieppaa ei niin kuin varas vaan niin kuin suuri hirviövaras.
Ihminen ei mitenkään mäen huipulla voi ymmärtää kiivenneensä,
ihastuneena hän katselee maisemaa korkeuksista eikä tajua, että maisema on ihana kiipeämisen tahden.
Koska ei tajua, rakentaa junan ja hissin ja kulkee ilmaiseksi edestakaisin eikä muista maisemaa lainkaan eikä maisemaa enää olekaan on vain hammasratasten kitinä.
Mäki maksaa velkansa, ihminen haluaa olla korkealla ikuisesti ja ilmaiseksi.
Ei saa.